"Anteeksi maalaisuuteni, huomenna muutan kaupunkiin"...

Se oli sitten siinä. Kolme viikkoa elävästä elämästä. Nyt ollaan taas niin kaupunkilaisia, niin kaupunkilaisia. Epäilen Halin kaupunkikelpoisuutta. Kahdeksan ajotunnin jälkeen se juoksee tuolla ympäri piskuista, aidattua pihaa, kuin jokin kahlittu villipeto ja haukkuu niin, että naapurin korvia varmaan jo kuumottaa. Metsäänhän me kuulumme koko sakki, mutta tämä on nyt tätä.

Kolme viikkoa meni kuin siivillä. Minun osalta erästelyt jäi erittäin mukavan työkeikan vuoksi minimiin, mutta Ville kävi metsällä minkä kerkesi, vuoron perään molempien koirien kanssa. Aamumetsästelyt jäi vain todella vähään, mikä on sinänsä sääli. Olisi ollut hyvä Halin kanssa enemmän päästä herättelemään lintuja kuusen persiistä. Myöskään upeita kivääriaamuja ei oikeastaan ollut kuin yksi, ja silloin(kin) päätimme erästellä kuitenkin Halin kanssa... Tänään, lähtöaamuna, olisi ollut mahtava kiväärikeli. Aivan tyven ja - 6 astetta! Eilen, kun hetkeksi ehdimme Hildan kanssa kytikselle ennen työhön menoa, tuuli ja rupesi satamaan vettä, eikä teeri todellakaan lennellyt kuten tänä aamuna...

Huolimatta siitä, että lumisateinen juhannus teki selvää kanalintupoikueista, niin emme kolmen viikon aikana tehneet kuin kolme tyhjää reissua, ilman mitään kummempia havaintoja kuin ehkä koiran saamat hajut.

Eilen töitten jälkeen, illan jo hämärtyessä, kiersimme Halin kanssa vielä noin puolentoista tunnin lenkin. Pariin otteeseen pörähteli pyy. Pyyt lähtivät puusta ja pusikosta, joten Hali ei oikein innostunut moisesta. Koitettiin pillittää pyytä, niin Hali tunnisti heti äänen! Juoksi innoissaan äänen luo ja rupesi tutkimaan puita, että missä se pillittäjä lymyää! Lopetimme pillityksen alkuunsa, ettemme sotke koiraa...

Hienosti Hali on kehittynyt tämän kolmen viikon aikana. Se tutkii, ehkäpä jopa liiankin tarkkaan puiden alustat, varsinkin kuuset, josko sieltä lähtisi hajuja tai löytyisi lintuja. Tarkkaan tutkitaan myös myyriä, mutta kun saadaan linnun haju, niin vaihdetaan reippaasti siihen. Hali loikkii kuin antilooppi vauhdikkaasti linnun hajun perässä. Ville sanoikin, että se luottaa jo täysin Halin merkkeihin milloin on linnun hajua kirsussa.

Tavallista lyhytkestoisimmista erästelyistä ja hieman huonohkosta kanalintukannasta huolimatta kolmeen viikkoon mahtuu onnistumisiakin. Joulumetso odottaa pakkasessa ja Halille asetetut tavoitteet täyttyivät. Halin haukahtelusta ammuttiin lintu. Ei voi vielä sanoa haukunnasta, mutta haukahtelusta kuitenkin. Pennunkaan mittapuulla suoritus ei kuitenkaan ollut niin tyylikäs, että arvon tapahtumaa varten varattu konjakki olisi korkattu.

kuvat by Ville