25.4.2014 vs. 25.4.2015

25.4.2014

25.4.2015

25.4.2014 toista päivää uudessa kodissa.

Melkoinen vikuripää ja villipeto tuo pentu oli tovin ennenkuin suostui talttumaan talon tavoille. Hali on ollut erittäin oppivainen kuitenkin koko ajan, mutta vähän sellainen evvk... On näyttänyt siltä, että jos sitä on esim. takapihalta sisään tulemisesta kehunut, niin se ei ole ottanut kehuja kuuleviin korviin. Nyt siitä huomaa, että kyllä se ne kehut rekisteröi, vaikka ulospäin näyttääkin välinpitämättömältä.

Kehut toimii Haliin paremmin kuin moitteet. Eräs päivä tässä lenkkeilessä Villellä oli vaikeuksia saada Hali kulkemaan eteenpäin, kun takana tuleva koira kiinnosti kovasti. Komentaminen ei auttanut mitään. Tuntui, että Hali vain innostui siitä itsekin rähjäämään enemmän kun tuo isäntäkin kerran mesoaa. Ehdotin, että Ville kehuu Halia, kun se vain vähänkään kääntää kirsua oikeaan suuntaan. Kehut auttoi kerrasta! Hali kulki kehumalla hienosti menosuuntaan eikä venkoillut enää juuri ollenkaan taakse.

Harmi, että kyseistä rotua kohtaan on melko paljon epämiellyttäviäkin ennakkoluuloja. Yksi kaverini juuri tokaisi, että jos hän harrastaisi yhtään metsästystä niin hän ottaisi pystärin, mutta kun siitä ei ole agilitykoiraksi eikä tottelevaisuuskoiraksi. Itselläni oli myös tiettyjä ennakkoluuloja rodusta, mutta pystäristähän on oikeasti vaikka mihin. Tosin olen kyllä iloinen siitä, että rotu on säilynyt kutakuinkin juuri siinä tarkoituksessa mihin se on luotu eli metsästyskaverina. 

Moni on meiltä kysynyt Halin tavattuaan, että onko kaikki pystykorvat näin ihania vai Hali vaan. Jaa-a, Hali nyt ainakin on super ihana höpöttäjä. :)

Hali muuten tätä nykyä sen lisäksi, että tulee autosta sisään ilman remmiä, niin menee kotiovelta autoon ilman remmiä! Kaukana ovat siis ne päivät, kun Halia joutui mairittelemaan ja huijaamaan autoon. Onneksi. Ohessa linkki videoon Villen ja Halin ensimmäisestä postinhakureissusta Hali irti.

25.4.2015

Suloinen kevät!

Morsiusangervokin vihertää jo sulosti!

Törkkäsin viime vuoden pääsiäisen purkkinarsissit maahan niiden kuivahdettua. 

Osa niistä puskee pintaan pienenä, mutta nättinä.

Osan kasveista on tehokkaasti tärvännyt tämä pihalla vaeltava puutarhan punainen pyöveli, joka kaivaa syvän kuopan alta kahden sekunnin, tuhoaa taimet, kalttaa pensaat ja kaivelee kukkasipulit. Tekee selvää lähes kaikesta eteen osuvasta niin talossa kuin puutarhassa.

Suloinen ja raaka kevät.

Uusia kevätbongauksia männä ja kuluvalla viikolla ovat sammakonkutu, lehtokurppa, pikkukäenrieska ja valkovuokot!

Talviturkki lähti ny!

pieni koira, iso karvanlähtö

Hali on ruvennut keventämään alusvillaansa... Tällaisia ja isompiakin tuppaita saa harjattua Halista aamuin ja illoin tai oikeammin niin usein päivässä kun vaan viitsii karstata.

No, meillä on ollut aikoinaan kultaista karvanlähtöä ja tämä punainen karvanlähtö menee kirkkaasti vähintään samaan kategoriaan. Miten alta kymmenkiloisesta koirasta voi lähteä karvaa yhtä paljon ellei enemmänkin kuin kolkytkiloisesta koirasta?!? 

Onneksi Hildalla on niukka alusvilla.

Ja hei, huomasitko, sain Halin katsomaan kameraan!

Mustanmerenruusu, eiku...

Nyt on Mustasilmäsusannan taimet latvottu ensimmäisen kerran.

Nipsaisin tuosta nuolen osoittamasta kohdasta. Kasviin jäi jäljelle sirkkalehtisten lisäksi kaksi kasvulehdellistä nivelväliä. Näissä nivelväleissä sijaitsee hankasilmut, joissa uinuu kasvupisteet. Kärkikasvupisteen katkaisun jälkeen nukkuvat hankasilmut virkoavat ja rupeavat kasvattamaan uusia varren haaroja. Jos kärkikasvupiste vahingoittuu sirkkalehtivaiheessa kasvi kuolee. 

(Kuvat saa isommaksi klikkaamalla kuvaa, tosin sitten näkyy paremmin myös nuo vielä pesemättömät ikkunat...)

Näistä huterista hongankolistajista latvoin toisen kääntämällä ja toisen tahallani väärin. Sirkkalehtisten jälkeen pitäisi jättää kaksi kasvulehdellistä nivelväliä, mutta jätin vain yhden. Kokeillaan, josko kasvi siitä vantteroituisi yhtään.

Ihan kaikkia taimia ei tarvinnut vielä latvoa. Nämä kaverit on kasvaneet kymmenessä päivässä vain vähän korkeutta ja ovatkin huomattavasti hongankolistajia vantterampia.

Kolmesta tyhjäksi jääneestä purkista tunkee vielä yksi matti myöhänen! Olen kastellut mustana pysyneitä purkkeja sinnikkäästi samalla kun taimia, ja se näköjään kannatti. Annoin mummulle luvan, kun hän lomamme aikana kävi täällä ituja kastelemassa, ottaa loput talouspaperin siemenet ja idut, jos haluaa. Hänellä oli myös pysynyt purkit mustana kutakuinkin tähän asti, mutta niistäkin pilkistää nyt sirkkalehtisiä. Tosin mummu muistaa kasvin väärin kuten eilen sain huomata, kun kävimme 82 vuotiasta pappaani onnittelemassa. Mummu kasvattaa mustasilmäsusannan sijasta mustanmerenruusuja!

"Kevätbongauskilipailu"

Eilen oli aivan ihastuttavan lämmin kevätpäivä. Metsälenkin alussa bongasin nokkosperhosen ja siitäkös se perhosbongauskisa repesi. Ville näki haukankatseellaan sitruunaperhosen 100 metrin päästä! Perisuomalaisena en uskonut moista ennenkuin itse näin. Väitin, että se oli tuulessa pöllynnyt syksyn kellastama lehti... Sitruunaperhonen se oli. Ensi keväänä bongatuiksi lasketaan vain lähietäisyydellä olevat yksilöt. Ai miten niin kilpailuviettinen?

Lenkillä tuli bongattua myös suruvaippa ja leppäkerttu. Västäräkkikin on bongattu! Samaan aikaan Suomussalmelta mökkinaapurilta tuli viesti komeasta pilkkisaaliista.

Piti eilen ottaa Halista suloinen kevätkuva, mutta se ei jostain syystä suostu nykyään katsomaan kameraan. Ja pylly ei meinannut pysyä millään maassa, jotta olisi h i t a a l l a kännykällä ehtinyt räpsäistä kuvaa kameraan vilkaisusta. Ympärillä lenteli kaikenlaista öttiäistä mitä piti yrittää napata.

Tänään aamupäivän oli hieno ilma, mutta iltapäivästä alkaen on sataa tihutellut. Kävimme metsälenkillä sadesuhrusäässä ja yritin ottaa hienon potrettikuvan koirista, mutta Hali... Ei sitä saanut edes vilkaisemaan kameraan. Ja sitten se lähti! Karkasi paikka-komennosta ja nelisti näkymättömiin! Parin vislauksen jälkeen se tuli omatoimilenkiltä takaisin. Onneksi ei saanut karkureissulleen palkkaa eli löytänyt haukuttavaa! Karkureissun jälkeen sain napattua tämän epätarkan kuvan...

Hali on ollut nyt täällä kotopuolessa lenkkeillessä kiinni. Hilda sai juosta tänään vapaana, koska se pysyy lähellä ja on ns. välittömästi kytkettävissä. Halikin noin niinkuin periaatteessa on välittömästi kytkettävissä, mutta kyllä se vain rodulleen omaisesti tekee huomattavasti laajempaa lenkkiä kuin Hilda. Vaan kun kevät etenee, niin remmilenkkeily odottaa myös Hildaa.

Ne mun mustasilmäsusannat!

Mustasilmäsusannat näyttivät tältä, kun mökillelähtöpakkailut olivat kiivaimmillaan sunnuntaina 29. maaliskuuta:

Voi riemun päivä, nehän iti jo kuudessa vuorokaudessa! Talouspaperin kanssa muovipussiin itämään laitetut itivät itseasiassa paremmin, koska ne olivat pysyneet kosteampana. Purkeissa itäneet olivat päässeet kuivumaan, joten sieltä tunki esiin vain yksi piippa, kun taas talouspaperilla itäviä siemeniä oli kahdeksan!

Mökillelähtökiireessä tuli vielä istuteltua puoliltaöin ituja purkkiin. Aamulla lähtötohinoissa viesti mummulle, että voitko käydä hoitamassa mun ituja, kun olemme pois, kiitos kaunis.

Hyvin oli mummu hoitanut idut, sillä mökiltä tullessa näky oli ilahduttava!

Mustasilmäsusannan sirkkalehtisiä 7. huhtikuuta.

Mustasilmäsusannan honkkeli taimi 7. huhtikuuta.

Meillä ei vain ole kovin ihanteelliset mahdollisuudet taimien kasvattamiseen. Etelän puolen ikkunoita ei ole. Paras ja kuuma valo tulee itäikkunoilta. Länsi-ikkunoilla ei ole ikkunalautoja, eikä oikein mahdollisuuttakaan pitää taimia. Taimista tulee yleensä kauheita hongankolistajia ellei ole valon ja lämmön suhteen todella tarkkana (katso ylläoleva kuva). 

Suoraan purkkeihin laitetuista siemenistä oli lähtenyt itämään kaikenkaikkiaan viisi tainta mökkiviikon aikana. Siemeniä oli kaksi per purkki eli yhteensä 14, joista siis iti vain viisi. Itävyysprosentti on todella alhainen (36 %), mutta todistetusti siemenet voi laittaa suoraan multaan itämään, kunhan muistaa pitää mullan kosteana, eikä anna kuivahtaa. Talouspaperin päälle laitettujen siementen itävyysprosenttia en pysty laskemaan, koska ei tullut laskettua siemenmäärää, harmi. 

Talouspaperilla itäneistä siemenistä istutin kuusi, joista viisi on nyt hyvässä sirkkalehtivaiheessa, yksi oli tuupertunut matkan varrella. Tällä hetkellä kasveista ei havaitse idätyseroa vaan kaikki ovat suht samankokoisia lukuunottamatta noita lämmön kanssa kamppailleita & valoon pyristelleitä honkkeleita.

No niin, nyt jännätään saanko taimet kasvatettua varsinaiseksi kasviksi vai onnistunko kuivattamaan ne hengiltä tai tappamaan pimeyteen... Käsittääkseni myös näitä pitäisi latvoa, joten saa nähdä miten se onnistuu ensikertalaiselta. Luin myös, että latvomisen sijasta köynnöskasvien taimien vartta voisi käännellä alaspäin, jolloin varren ylimmäs jäävästä hankasilmusta kehittyy uusi verso. Jos kuitenkaan viikon kuluessa kääntelemisestä ei synny uusia haaroja, niin pitää turvautua latvomiseen. Latvonnan voi tehdä heti, kun kasvissa on tarpeeksi niveliä. Varteen pitää jäädä ainakin kaksi kasvulehdellistä niveltä sirkkalehtisten lisäksi. 

Palaan tähän mustasilmäsusannan kasvatukseen, kun on aika latvoa, käännellä varsia tai kun taimet ovat lopullisesti nuupahtaneet. 

Ai niin, ja kevät on edellispäivän myrskysäästä huolimatta edennyt. Bongasin eilen ensimmäiset sinivuokot tasan samana päivänä kuin viime vuonna! 

Taivaallinen paikka

Hali hiihtolenkillä.

Eilen mielessä pyöri vain kaksi sanaa: " En lähe!" Vaan lähdettävä se oli, vaikka päivä olisi ollut mitä upein ulkoilla. Koko päivä autossa ja illan suussa kotosalla. Ville ajoi koko matkan ja minä aivastelin sekä niistelin vieressä. Pääsiäisen paluuliikenne oli runsas, mutta sutjakka.

Kyllä Suomi on pitkä maa. Suomussalmella ollaan vielä tiukasti talvessa kiinni metrin lumihankineen ja pilkkijäineen, mutta matkan varrella jo jotkut jorpakot näytti olevan jäättömiä eikä varsinkaan lunta ole kuin siellä täällä. Kotipihalle oli poksahdellut jo krookuksia ja peippokin on saapunut.

Naapurin mukaan täällä kotopuolessa oli pääsääntöisesti huonot pääsiäisilmat, että meillä kävi kyllä mahtava tuuri säiden puolesta. Välillä tuli vettä ja luntakin lisää, mutta suurimmaksi osaksi oli upean aurinkoista, vaikka ilmatieteenlaitoksen nettisivujen mukaan olisi pitänyt olla pilvistä ja sateista. Onneksi net ei mitään tiiä! Vaan uusi lumihan on vanhan surma. Tosin saunapolulla kylpytakkisillaan muniaan myöden hankeen vajonneena ei paljon moinen viisaus lohduta!

Saunapolku se on muuten perkeleellinen johdatus taivaalliseen paikkaan tällaisina aikoina vuodesta. Vaan oppia ikä kaikki. Elä kanna ämpäreillä saunaan vettä iltapäivästä, kun joka askeleella vajoat yhä syvempään fyysisesti ja henkisesti, vaan kanna aamusta, kun hangen pinta on kova (... ja liukas) kantaa.

Jos minä siinä lumimääränalkujärkytyksessä kyselin, että saako jo lähteä kotiin, niin nyt kysyn vain, että saanko jo lähteä takaisin?

Hilda aurinkoisilla kevätjäillä.

Onni kikkailee.

Ja täällä ne krookukset tosiaan jo kukkii.

Aurinko porottaa ja kala syö

Aamu sarasti tänään upeana hiihdellä. Hanki kimmelsi kovana ja teeren soidin pulinat kantautuivat mökin pihaan. Kyllä harmitti, kun lentsun edessä piti taipua ja jättää aamuhiihtely väliin. 

Iltapäivällä, tautia uhmaten, lähdin mukaan hiihdellen (kun kävellen hangella ei edes pääsisi) oman lammenrantaan pilkille. Oli kyllä pääsiäisen upein päivä. Aurinko porotti kuumasti eikä tuullut oikeastaan ollenkaan. Toppatakki tuntui välillä olevan ihan liikaa! Ahvenkin söi mukavasti. 

Neljän ja puolentunnin ulkoilun päälle mökille tuomisina oli muutama kilo kalaa, joiden joukossa ihan hyvän kokoisiakin. Onni sai masun pullolleen ja koiratkin hieman. Hali on muuten aivan intona kalaan.

Naapurikin oli jonkun aikaa kalassa. Halilla ja Hildalla oli jäällä kaveri, 9-vuotias Roosa.

Roosa ja Hali.

"Kaikki mitä Hildan takana näkyy on meidän" ♡

Hali, iloinen touhuaja.

Nuotiokaffet.

Hups, Halille annettu makkaranpala putosi ihan hieman syvään, mutta Hali "the myyräkoira" keinot keksii. Ja oli sinnikäs.

Huomattiin Villen pilkkikukkarossa olevan Hali-niminen pystypilkki. Hali yhdistettynä sopivaan värikoukkuun, niin tuli ihan hyvästi affentakin. Tuliskos Halin nimikkopilkistä meidän uus suosikki. ;) Senpä näkee ensi pilkkikaudella, sillä tämän reissun jälkeen pilkkivehkeet isketään naftaliiniin...

Terveisiä sairastuvalta

Onnilla on varmaan verikorva. Sen korvanlehti on päältä tyynymäisen pullea. Ja sisältä korva on täynnä mustaa töhnää. Ei olla huomattu, että se olisi mitenkään raapinut tai ravistellut vaikkuista korvaansa, mutta siitä varmaan tuo verikorva on aiheutunut. Se on todennäköisesti eläinlääkärikeikka, kun kotiudumme. Yritin putsata vaikkua Onnin korvasta, niin sain äkäistä kynttä samantien. Verikorva saattaa parantua itellään tai sitten vaatii puhkaisun.

Ja minä olen kipeä. Eilen henkitorvi tms. oli aivan tulessa ja varsinkin yskiessä maistui veri suussa... Nyt henkitorvi on kunnossa, mutta nenä on aivan tukossa ja päässä humisee. Olis nyt muutaman päivän pysynyt lentsu pois, sillä on pidellyt niin hienoja ilmoja, että vaikka pahaa tekee, niin ei voi olla hiihtämättä. Buranan voimalla, rauhaksiin.

Tänään aamusta hiihdimme pikkulenkin koirien kanssa ja iltapäivästä uudestaan. Iltapäivästä hiihtelimme lammelle kalaan. Koirilla oli hauskaa telmuta jäällä ja me nostimme mukavassa auringonpaisteessa, mutta navakassa tuulessa tuliaisia kissalle ja itselle soppakaloja.

Aamusta suksi liukui pienellä pakkasella mukavasti, mutta iltapäivästä aurinko oli lämmittänyt pintaa jo niin, että luisto kärsi. Aivan hieno fiilis silti.

Herkullista ahvensoppaa.

Ajattelin, että Hilda olis tullut kipeäksi majavajoen jäihin putoamisesta (vesihäntä), mutta ei tuntunut missään. Muut on ainakin toistaiseksi vielä terveinä!

Syvälampipilkki

Eilen aamupäivästä kävimme hiihtämässä koirien kanssa parin tunnin lenkin. Koirat juoksivat vapaina ja pysyivät hyvin matkassa. Hanki kantoi Hildankin onneksi hieman paremmin kuin eilen majavareissulla. Ja suksi suihki vauhdilla eteenpäin!

Tänä aamunakin, ennen pilkkikisoihin lähtöä, hiihdimme koirien kanssa lammella pienen lenkin. 

Hienosti oli koirat (Hali) ollut mökissä kisojen ajan.

Seitsemännet perinteiset Syvälampi pilkit kisattiin monennäköisessä säässä. Tuli vettä, lunta, vähän niinkuin rakeita ja auringonpaisteella karvahattuja. Kisa-aikaa oli kaksi tuntia. Puolessa välissä olin vielä aivan kalaton, kun ympärillä muut nappailivat harvakseltaan kalaa. Onnistuin kuitenkin saamaan yhdestä reiästä peräkanaa kaksi särkeä. Ne jäikin mun kisan ainoiksi saaliiksi eivätkä tosiaan siivittäneet minua voittoon. Voitin kuitenkin Villen kolmella grammalla! Villellä oli viitisen ahvenen tirriä. Olis ollut kuus, mutta yksi sukelsi takaisin jorpakkoon!

Kisan voitti ensi kertaa mukana ollut nuori poika, Henri, 210 gramman pilkkipussilla. Ei tullut pokaaliin tänäkään vuonna kenellekään toista kiinnitystä. Toiselle sijalle pilkki kisaemäntä Sirpa ja Kari tasatuloksella 167 g. Neljäntenä Asko 162 grammalla, viidentenä minä 123 g ja kuudentena Ville 120 g. Seitsemänteen tuli jo hieman enemmän eroa kun Sanilla oli 69 gramman kalapussi. Kahdeksantena Ahti 52 g, yhdeksäntenä Helvi 28 g ja kymmenentenä Aune 25 g. Ilman kalaa jäi viime vuoden voittaja Jukka, kisaisäntä Markku sekä Tero,Esa ja kolme nuorta poikaa.

Ennen palkintoseremonioita käristeltiin makkaraa ja hörpittiin nokipannukahvetta. Kaikki osallistujat saivat taas mukavia palkintoja ja lopuksi oli vielä sponsoroidut arpajaiset. Kiitos vielä emännälle ja isännälle sekä kanssa kilpailijoille mukavasta iltapäivästä!

Pilkillä & majavajoella

Tänään ruotsin armeijan vanhat puusukset liukuivat ilolla lumella. Hiihtelimme aamupäivästä oman lammen rantaan pilkille. Olipahan komean aurinkoinen ja lämmin ilma olla jäällä. Jäätä on noin metrin verran kolmessa sohjoisessa kerroksessa. Teräsjää taitaa puuttua kokonaan...

Ihan hävettää tunnustaa, mutta tämä oli talven e n s i m m ä i n e n pilkkireissu. Halille pilkkireissu oli ensimmäinen ikinä. Ihan mukavasti tuo käyttäytyi, vaikka välillä piti reikä kaivella täyteen lunta. Saatiin muutama ahven Onnille. Mulla kävi haukikin kurkistamassa reiästä, mutta pääsi livahtamaan karkuun.

Hilda intoutui välillä painimaan Halin kanssa, mutta pääsääntöisesti se naatiskeli lämmittävässä auringossa.

Hali suhasi menemään. Kiertää touhusi koko lammen ja useaan kertaan. Tässä hieman lepäillään ja sitten taas mennään!

Lällällää, koitahan ottaa mut kiinni!

Oijoi, olipa makoisat nuotioryynärit!

Hilda painattaa mustana pilkkuna, Halia ei näy.

Illalla hiihtelimme majavia kyttäämään. Oiskos majavan koloja, kun koirat niin haistelivat.

Lähinnä tutkimme näkyykö tuoreita jälkiä. Melko hiljaiselta näytti. Äkkinäinen voisi veikata, että lättähäntä on uinut muille vesille.

Hilda istui ihan pyytämättä hiljaa passissa ja Hali suhasi menemään.

Hilda onnistui putoamaan jäihin. Touhukkuudesta olisi kuvitellut niin käyvän Halille, mutta Hilda meni läpi tuollaisesta kohvasta mitä näkyy kuvassa vasemmalla. Pääsi onneksi omin voimin kampeamaan reiästä takaisin ylös!