Onnimanni

Onni nimipäivänään, pilkkiahvenia maha pullollaan, tyynyksi naamioituneena.

No onkos tullut kevät nyt talven keskelle?

Takapihan lumien sulamisen seuraamisen mittarina olen pitänyt Hildan saapumisillan seuraavaa päivää eli 12.4. Tänä vuonna vähäiset lumet on sulaneet ennätyksellisen aikaisin! Ja viime vuonna ennätyksellisen myöhään. Huhtikuun puolessa välissä oli vielä sellainen hanki, että epäilytti koko kevään tulo.

27.2.2014

12.4.2013

Kevään merkkejäkin on jo bongattu. Alkuviikosta, kun oli öisinkin reippaasti plussan puolella, töistä illalla huristellessani tien yli pomppia lompsutti rupisammakko! Pahoin kyllä pelkään, että maaliskuu vielä yllättää lumihangellaan... 

Tässä vielä täsmälleen samana päivänä, samasta polun mutkasta, otetut kuvat metsälenkin varrelta:

20.2.2014

20.2.2013. 

Viime vuonna olimme kyllästymiseen asti umpihangen vankeina ja epätoivon vimmalla pidimme lenkkipolkua auki. Tänä vuonna on voinut samoilla mielivaltaisesti vähälumisessa/lumettomassa metsässä.

Sadepäivän touhuja

Ulkona sataa jotain vesi/räntää. Hilda ja Onni puuhaa sisällä niin, että matot vaan rullaantuu...

"Ei me olla mitään tehty"!

Hildalla on tänään nimipäivä. Lisäksi se näköjään aloittelee taas juoksua. Edellinen juoksu alkoi syys-lokakuun vaihteessa eli vain vajaa 5 kk sitten...

Helmikuun hanget...

Se on hiihtolomaviikko täällä Etelä-Suomessa, ja kysymys kuuluu, että mitkä helmikuun hanget? Lunta on niin vähän, että se on lomalaisten lähteminen sauva- tai hauvakävelylle ja jätettävä sukset suosiolla kotiin... Olikohan se viime vai edellisviikolla, kun olivat latupohjan tuohon metsään tampanneet. Heti perään tuli lauhat ilmat ja pohjien teko meni ihan hukkaan. 

Takapihallakin on niin vähän lunta, että ihan laikkuina näkyy vihreää. Lintulaudalla käy kuitenkin vipinä, ja uusia talviruokailijoita on bongattu.

viherpeippoja & keltasirkkuja

Pihabongauksesta seuraavana päivänä lintulaudalla vieraili mustarastas. Pikkuvarpusiakin on taas näkynyt. Yhtenä päivänä talipalloihin oli pölähtänyt pyrstötiaisparvi! Ei nyt tule ihan heti mieleen toista kertaa, jolloin niitä olisi tässä pihalla näkynyt.

Tänään huomasin lintulaudalla viherpeippoja. Orava on tainnut popsia talvivarastonsa vähiin, sillä myös se on vieraillut muutamaan otteeseen laudalla.

Hyvää ystävänpäivää!

May you always find your treasure

in the blessings that life sends,

in the beauty of each season,

in the company of good friends.

 

May you grow in faith and wisdom,

gather strength from every storm.

May you always have a smile to share

and someone to keep you warm.

 

May each path you choose bring promise

of the things you're dreaming of.

May your world be filled with peace and joy,

and your heart be filled with love.

Hilda 4 vuotta!

Onnea, Hilda!

Kevätsävytteinen talvilenkki

Tänään kävimme lenkkeilemässä "siellä missä joki menee tien yli". Keli oli leuto kuin keväällä ikään. Vähäiset lumet sulaa ja tintit laulaa. Jokisuu oli järvellä sula.

Sulan reunalla touhuili koskikara.

Hildakin innostui tien yli virtaavassa joessa loiskuttelemaan! 

Linjan treenausta

Tulihan se edellisessä postauksessa mainitsemani lumisade ja toi noin 10 cm lunta. Kävimme Hildan kanssa treenaamassa linjaa. Ohessa kuva (ei mittakaavassa!) selventämään treenejä:

Ville kävi ensin kiikuttamassa damin 100 metrin päähän (kuvan linja 2.). Sen jälkeen Ville vei kuvan 1. linjan päähän damin. Hilda sai nähdä molemmat viennit. Lähetys tapahtui kuitenkin ensin jälkimmäisenä viedylle damille eli linjalle 1. Hildalla olisi ollut kova halu kääntyä ja hakea ensimmäisenä viety dami eli linja 2. 

Linja 1. oli lyhyt, n. 50 m, ja Hilda suoritti sen vaivatta. Sen jälkeen kännös ympäri ja lähetys eteen linjalle 2. Hilda rupesi melko loppupäässä linjaa hiljentämään, kuin pysähtyäkseen, mutta jatkoi matkaa, kun huusin eteen! Komeasti koppasi damin suuhun ja palautus yhtä innokkaasti kuin haku.

Linja numero 3. oli vaikea. Se tehtiin sokkona eli Hilda ei nähnyt kun dami vietiin linjan päähän. Haastetta loi entisestään se, että minun piti ohjata Hilda suoraan neljän polun risteyksen yli. Lisäksi olimme juuri tulleet oikealta ja siellä oli haettu dameja, joten Hildalla saattaisi olla suuri halu juosta oikealle. Tämä linja pelattiin varman päälle ja tehtiin todella lyhyenä, jottei se epäonnistuisi. Matkaa oli noin 20 m. Ei mitään ongelmaa. Hilda meni eteen damille ja palautus hienosti!

Neljäs linja tehtiin myöskin sokkona. Linja oli noin 40-50 m. Hieman ennen damia Hilda jäi nuuskimaan matkalla olleita risuja, mutta jatkoi matkaa eteen huutojeni siivittämänä ja eteni komeasti damille ja toi sen minulle.

Linjat 2. ja 4. olivat ehkä onnistuneimmat treenauksellisessa mielessä, koska siinä Hilda tarvitsi hieman enemmän rohkaisua eteen menemiselleen, koska meinasi seisahtua. Kun osasin opastaa koiraa "eteen!" juuri oikeaan aikaan ja koira jopa totteli käskyäni, löysi se vaivatta mukavan palkan eli damin. Tämä taas varmasti valoi koiran uskoa minun käskyihin ja minun luottoa koiran toimintaan. Hyvät treenit! Olimme kaikki nii-in tyytyväisiä.

Sinänsä helppoa, kun lumeen muodostui valmis rata mitä seurata, mutta haastetta muodostui mm. sokkovienneistä ja siitä, että damit eivät aina sijainneetkaan ihan lumeen muodostuneen kulku-uran päässä vaan oli humpsautettu hieman kauemmas.