Tarinaa kansallis- ja varsinkin meidän aarteesta Halista, syntyjään saksalaisesta Hilda-flattineidistä ja löytölapsi Onni-kissasta. Juttuja myös erästelystä, kalareissuista, mökkeilystä ja luonnosta. Hetken huumassa asiaa myös aiheiden vierestä.
maanantai 23. helmikuuta 2015
tiistai 17. helmikuuta 2015
Koululaiset
Eilen olin taas koirien kanssa maanantaitreeneissä. Tuttuun tapaan ensin Halin kanssa tokoa n. 45 minuuttia. Olimme myöhässä... Olen yrittänyt mennä paikalle hieman etukäteen, että Hali saa rauhoittua ensin paikaan, mutta nyt pyyhkäsimme hirmu kiirellä suht suoraan treenien tiimellykseen. Halilla oli virtaa! Varsinkin, kun se oli sunnuntain ja maanantain joutunut olemaan noin seitsemän tuntia yksin ja tyytyä pelkkään narulenkkeilyyn. Virtaa ja ääntä siis riitti!
Onneksi Hali malttoi mennä välillä ihan sievästikin eli remmi löysällä ja katsekontaktissa. Teimme myös melko pitkän luoksetulon toisten koirien läpi. Reippaasti Hali tuli minun luo!
Halin treeneissä oli viisi ihanaa flatin & kultsun noin neljän kuukauden ikäistä pentua. Voiiii, kun ne olivat söpöisiä! Sen lisäksi oli kolme mustaa isoa flattia. Että ihan mukavan kokoinen porukka oli jälleen kerran reenailemassa.
Halin jälkeen oli Hildan vuoro treenata nomea noin tunnin verran. Teimme ensin motivoitua linjaa. Hilda meni motivoituna hienosti, ei mitään moitteen sijaa. Palautuksetkin sujuivat ilolla ja mukavalla vauhdilla!
Onneksi Hali malttoi mennä välillä ihan sievästikin eli remmi löysällä ja katsekontaktissa. Teimme myös melko pitkän luoksetulon toisten koirien läpi. Reippaasti Hali tuli minun luo!
Halin treeneissä oli viisi ihanaa flatin & kultsun noin neljän kuukauden ikäistä pentua. Voiiii, kun ne olivat söpöisiä! Sen lisäksi oli kolme mustaa isoa flattia. Että ihan mukavan kokoinen porukka oli jälleen kerran reenailemassa.
Halin jälkeen oli Hildan vuoro treenata nomea noin tunnin verran. Teimme ensin motivoitua linjaa. Hilda meni motivoituna hienosti, ei mitään moitteen sijaa. Palautuksetkin sujuivat ilolla ja mukavalla vauhdilla!
Tässä motivoitu linja piirtää räpellettynä. Koiran kanssa vietiin damit ja koira lähetettiin kolmesta eri leveästä "rännistä" hakuun. Linjan pituus ehkäpä n. 90 m.
Sitten sama, mutta toisin päin ja sokkona. Koirat eivät siis enää tienneet, että lumirännin päässä on dameja. Menin Hildan kanssa ensin tuon ylhäällä olevan piirroksen keskimmäisen rännin, joka meni hyvin. Seuraavana teimme kuvan oikeanpuoleisen rännin, jossa Hilda kaarsi kauas oikealle sekoilemaan. Sekoilu johtui siitä, että motivoidun ja sokon linjan välissä osa koirista teki ohjauksia juurikin tuonne minne Hilda kaarsi. Sinne oli vielä jäänytkin dameja, mutta onneksi Hilda ei ihan niin kauas juossut, eikä siis löytänyt palkkiota eli damia harhareissulleen. Uudestaanlähetys hieman lähempää ja Hilda meni kuuliaisesti linjan eteen-käskyllä dameille asti ja takaisin.
Kolmanneksi menin piirroksen vasemman puoleisen linjan. Hilda ajautui ensin ehkä hieman sivuun dameista ja vaikka pillitin "siinä" -käskyä, niin Hilda kääntyi ja tuli tyhjänä eli ilman damia takaisin. Lähetin Hildan uudestaan ja kannustin sitä menemään suoraan eteen hihkumalla välillä eteen -komentoa. "Siinä" -pillitys ja pillitys tulla takaisin. Näin saimme damin talteen.
Eikä Hilda vaihtanut damia taaskaan kertaakaan treenien tuoksinnassa.
Lopuksi vielä parit muistidamit, jotka meni mukisematta. Sitten huristin varpaat kohmeisina koirien kanssa kotiin! Pakkasta oli -7. Ei sentään -13 kuten parina päivänä on ollut!
lauantai 14. helmikuuta 2015
perjantai 13. helmikuuta 2015
tiistai 10. helmikuuta 2015
Maanantai-illan opinnot
Maanantai-ilta vierähti Halin ja Hildan treeneissä Lohjalla. Siskoni lähti myös mukaan Otson kanssa. Otso pärjäsi mukavasti, vaikka siskoni turhaan jännittikin, että miten he siellä sähläävät. Olivat jopa kokeneet onnistumisen tunteita, jolloin treenit ovat aina onnistuneet.
Onnistumisen tunteita koin myös Halin kanssa. Se meni niin sievästi eikä haukkunut kuin hieman aluksi. Hali teki seuraamista ja pujotuksia toisten koirien lomassa REMMI LÖYSÄLLÄ ja KATSEKONTAKTISSA. Ei voi olla muuta kuin super tyytyväinen.
Ekan kerran tein treeneissä luoksetulon ilman remmiä Halille. Luoksetulo tehtiin vielä koirakkorivin läpi. Hienosti Hali kirmasi luo!
Olimme reilu puolituntia treenanneet, kun Halista alkoi huomata, että sen mielenkiinto laantuu. Tein Halin kanssa vielä "tervehtimis"-harjoituksen. Eli koiran piti istua nätisti sivulla, kun viereinen henkilö tulee sanomaan käsipäivää. Tämän jälkeen oma koira jätettiin yksin paikalleen istumaan ja lähdettiin ilman koiraa tervehtimään vasemmalla puolella olevaa. Halilla ei ollut mitään ongelmia istua paikallaan. Annoin sille taas lihapullan palaa kiitokseksi, niin ei enää kelvannut. Päätin lopettaa treenit sitten siihen, ettei mielenkiinto aivan lopahda. Treenasimme siis noin 40-45 minuuttia parilla pienellä tauolla höystettynä.
Tokotreenien jälkeen treenasin Hildan kanssa vielä reilu puolituntia nomea. Hali oli autossa ja Elina katseli Otson kanssa noutajien touhuja. Otso sai samalla erittäin hyvää malttitreeniä.
Hilda teki noutoja ihan ok, ja sain siihen jopa innostettua mukavaa palautusvauhtia, mutta yhdessä harjoitteessa, jossa koira nouti damin toisen koirakon vierestä, tämä toinen koira karkasi puolustamaan vieressä olevaa damia ja kävi Hildan kimppuun... Todella harmillista. Eihän Hilda enää suostunut damia hakemaan, vaikka yritin uudelleen lähettää. Se nosti viisi metriä ennen damia karvat pystyyn ja kääntyi kannoillaan takaisin mun luo... Otti kyllä pattiin, kun Hilda ei muutenkaan ole mikään riemukas damin hakija. Heitin Hildalle damin toisaalle, innostaakseni sitä, ja tämä laukaisikin jännityksen. Noudot alkoivat taas sujua. Onneksi, jopa päälle käyneen koiran vierestä.
Tässä mahtavia piirroksia treeneistä:
Onnistumisen tunteita koin myös Halin kanssa. Se meni niin sievästi eikä haukkunut kuin hieman aluksi. Hali teki seuraamista ja pujotuksia toisten koirien lomassa REMMI LÖYSÄLLÄ ja KATSEKONTAKTISSA. Ei voi olla muuta kuin super tyytyväinen.
Ekan kerran tein treeneissä luoksetulon ilman remmiä Halille. Luoksetulo tehtiin vielä koirakkorivin läpi. Hienosti Hali kirmasi luo!
Olimme reilu puolituntia treenanneet, kun Halista alkoi huomata, että sen mielenkiinto laantuu. Tein Halin kanssa vielä "tervehtimis"-harjoituksen. Eli koiran piti istua nätisti sivulla, kun viereinen henkilö tulee sanomaan käsipäivää. Tämän jälkeen oma koira jätettiin yksin paikalleen istumaan ja lähdettiin ilman koiraa tervehtimään vasemmalla puolella olevaa. Halilla ei ollut mitään ongelmia istua paikallaan. Annoin sille taas lihapullan palaa kiitokseksi, niin ei enää kelvannut. Päätin lopettaa treenit sitten siihen, ettei mielenkiinto aivan lopahda. Treenasimme siis noin 40-45 minuuttia parilla pienellä tauolla höystettynä.
Tokotreenien jälkeen treenasin Hildan kanssa vielä reilu puolituntia nomea. Hali oli autossa ja Elina katseli Otson kanssa noutajien touhuja. Otso sai samalla erittäin hyvää malttitreeniä.
Hilda teki noutoja ihan ok, ja sain siihen jopa innostettua mukavaa palautusvauhtia, mutta yhdessä harjoitteessa, jossa koira nouti damin toisen koirakon vierestä, tämä toinen koira karkasi puolustamaan vieressä olevaa damia ja kävi Hildan kimppuun... Todella harmillista. Eihän Hilda enää suostunut damia hakemaan, vaikka yritin uudelleen lähettää. Se nosti viisi metriä ennen damia karvat pystyyn ja kääntyi kannoillaan takaisin mun luo... Otti kyllä pattiin, kun Hilda ei muutenkaan ole mikään riemukas damin hakija. Heitin Hildalle damin toisaalle, innostaakseni sitä, ja tämä laukaisikin jännityksen. Noudot alkoivat taas sujua. Onneksi, jopa päälle käyneen koiran vierestä.
Tässä mahtavia piirroksia treeneistä:
Tässä kuva ikävästä välikohtaustilanteesta. Olemme koirakko nro 1 ja parikoirakkomme on nro 4.
Pääsääntöisesti treenasimme jotakuinkin näin aina pienin variaatioin. Damit oli eripaikassa ja koirakot pyörivät myötäpäivään vaihtaen muutaman paikan yli seuraavaan lähetyspaikkaan. Ihan mielenkiintoisen mukavaa ja vaihteeksi erilaista.
sunnuntai 8. helmikuuta 2015
10 v. synttärit
Saimme eilen kunnian osallistua i-pentueen kymmenvuotissynttäreille, vaikka Kalle kirmaakin jo ikivihreillä niityillä. Ensin teimme koirien kanssa metsälenkin. Kuljimme tampattua metsäpolkua peräkkäin kuin köyhäntalon porsaat. Kahdeksan ihmistä ja yhdeksän koiraa (Halin ja Hildan lisäksi yksi flatti ja kuusi käyttiskultsua). Tämän jälkeen siirryimme treenaamaan dameilla. Minä ohjasin Hildaa ja Ville touhusi Halin kanssa. Ville teki koirien keskellä mm. luoksetuloa Halin kanssa niin, että Hali oli irti. Hyvin meni.
Dameilla treenasimme Hildan kanssa suht samanlaisia harjoitteita kuin maanantaitreeneissä eli motivoitua linjaa. Olin viikolla kotona harjoitellut Hildan kanssa vaihtamista tai tarkemmin vaihtamisen jättämistä. Huomasin, että kun hihkun ja innostan Hildaa damin suuhun koppaamisen jälkeen, se jätti muut damit rauhaan ja toi sen, minkä ensimmäisenä suuhun nappasi. Vika oli maanantaitreeneissä siis siinä, etten pitkien matkojen ja iltapimeän ansiosta nähnyt reagoida koiran touhuihin. Niimpä synttäritreeneissä pillityksen lisäksi hihkuin ja huusin Hildaa luo heti, kun sillä oli dami suussa. Hilda ei päässyt vaihtamaan damia kertaakaan, vaikka haluja olisi ollut. Ohjaukseni ei siis ollut mitään hiljaisen sulavaa vaan melkomoista karjumista...
Treenien jälkeen istuimme kasvattajien luona iltaa, nauttien erittäin hyvästä ruuasta (mm. ylikypsiä fasaaninjalkoja ja savustettua lohta, nami nami nami).
Ohessa muutama kännykällä räpsäisty kuva synttärien tiimellyksestä. Olis mulla ollut ihan kamerakin mukana, mutta se makasi autossa... Oli tarkoitus, että Ville olisi räpsinyt "hienoja" treenikuvia...
Hilda ja Hali seuraavat treenien lopuksi synttäripoikien tupla kaksoismarkkeerausta. Kide on noudossa ja Paavo odottaa omaa vuoroaan.
Taivaallisen maukkaan ruoan kruunasi tämä lakkakakku, joka ei ehkä ole kaikkein kaunein, mutta niin herkullinen. Tuli mieleen tiramisu ilman sitä järkyttävää alkoholimäärää...
Synttäripappojen, Paavon ja Kiden, maksakakut. Kallea tuli ikävä...
ISO kiitos, että saimme olla mukana!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)