keskiviikko 30. huhtikuuta 2014
Koppelonsiipi
maanantai 28. huhtikuuta 2014
Puutarhuri-Hali
lauantai 26. huhtikuuta 2014
Pilliluoksetulo
perjantai 25. huhtikuuta 2014
Aistit ja vaistot tallessa
Hali nukkui viime yön sikeästi, ei herännyt eikä vinkunut kertaakaan. Hildan vieressä. Kyllä lajitoveri on tovereista paras. Tosin klo 05 Halin mielestä oli aika herätä jo vauhdikkaille aamutoimille...
Tämä päivä on mennyt, kuten eilinenkin, lähinnä takapihalla. Hieman ulkoilimme remmissä etupihalla, jolloin reippain elkein käytiin haistelemassa muutama naapurikin. Remmissä kävely oli tietenkin hieman sellaista, että sinne mentiin minne Hali vei. Ja välillä Hali sai suuntatahtonsa läpi vaikka peruuttamalla!
torstai 24. huhtikuuta 2014
Pennuntuoksuinen kevätpäivä!
No, nyt se on ollut kotona vuorokauden. Päivään on mahtunut kaikenlaista puuhaa. On käyty mummulassa kerrostalossa. Treffattu mummu, pappa, täti ja tädin mies. Eikä edes pissattu mummulan lattialle! Muutoinkin sisälle on tullut vain pari pissaa, ja kaikki kakit ulos.
Iltapäivällä mummu ja pappa tuli vielä käymään siskoni 5-vuotiaan Tomin kanssa. Hali oli niin riemuissaan, kun näki lapsen! Huomaa, että se on tottunut lapsiin ja muutoinkin kaikenlaiseen hälinään. Hali ei pienistä kodin askareiden äänistä hätkähdä.
Suurin osa ihanan aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä on vietetty takapihalla. Samalla olemme yrittäneet tilkitä takapihan aitaa pikkuruisen Halin pitäväksi, jos jonkinlaisella viritelmällä. Se peijooni pääsee kyllä luikahtamaan yllättävänkin pienistä raoista!
Vaikka se on pieni, niin se on pippurinen. Eilen illalla se nosteli suupieliä ja murisi Hildalle sekä komensi meitä suureen ääneen! Tänään Hilda ja Hali on olleet lähes koko päivän yhdessä. Ei mitään ongelmia. Hieman tietysti täytyy katsoa perään, ettei 30 kiloinen Hilda jyrää 2,9 kiloista Halia vahingossa, mutta pääsääntöisesti Hilda osaa olla Halin kanssa todella nätisti.
On Hilda kyllä selkeästi hieman mustasukkainenkin. Aamulla se änkesi väkisellään mun syliin, kun istuin pennun kanssa lattialla! Ikäänkuin viestiäkseen, että olenhan minäkin vielä sinun pieni rakas... ;)
Kissaan on myös tutustuttu. Oltu jo nokakkainkin. Ja kissaakin tietysti pitää hieman haukkua.
Hali on tänään antanut ääntä myös koppelon siivelle, jonka kimppuun kävi ihailtavalla tomeruudella!
Olemme myös harjoitelleen luoksetuloa sekä istumista ihan leikin varjolla. Luoksetuloon lisäämme pillikutsun samaan tapaan kuin noutajilla. Eli kaksi vihellystä pillillä tarkoittaa luoksetuloa. Ehdollistaminen tapahtuu ruokakipolla.
tiistai 22. huhtikuuta 2014
Metsoja, metsoja, metsoja...
Tänään oli paljon metsoja liikenteessä. Heti aamusta meidän saunan edustalla olevista raidoista lävähti lentoon kolme metsoa!
Aamupäivällä kyläkaupalle ajellessa hiekkatiellä tepasteli kaksi koppeloa. Toisen kulku oli hieman huonon näköistä. Mihin lie satuttanut jalkansa vai onko kenties haulisuihku vienyt varpaan. Hyvin se lensi ja oli muuten ihan elinvoimaisen oloinen.
Kävimme koirien kanssa iltapäivällä lenkin omalla jokivarsipalstalla. Piti käydä katsomassa onko tuoreita majavan syönnöksiä, mutta joki oli aivan pirilaitaan täynnä, joten ei sittenkään rämmitty majavapaikoille asti. Jokivarren tuntuman pusikosta pörähti pyitä lentoon. Takaisin tullessa Hilda teki noin 10 minuutin katoamistempun. Liekö ajoi jänistä tms.
Kävimme vielä mökille palattua huristamassa pienen polkupyörälenkin koirat vapaina juosten. Hilda oli jostain löytänyt ahvenen, ja juoksi lähes koko matkan ahven suussa. Lenkin päälle rupesimme lämmittämään saunaa. Kesken saunanlämmityksen huomasimme Hildan taas kadonneen! Ei tullut, vaikka huusimme ja vihelsimme.
Näin Hildan painelevan niityn takana naapurin pihamaalla. Läksin Cindyn kanssa hakemaan Hildaa, kun huudot kaikuivat kuuroille korville. Niityllä on vielä melkoinen hanki, ja kun olimme rämpineet naapurin puolelle Hildaa ei näkynyt enää missään. Rämmin takisin mökille, jättäen Cindyn sisään ja ottaen pillin mukaan. Kävin lammenrannassa huutelemassa ja pillittämässä. Sieltä jatkoin naapurin rajalle ja näin hangessa Hildan jälkiä. Samassa puusta rysäytti metso lentoon. Sitten Ville jo soitti, että koira on palannut mökille. Teki sellaisen omatoimisen 40 minuutin lenkin, jonka päälle pääsi eli joutui saunaan... Missä lie paskassa oli pyörinyt, kun haisi kuin rankkitynnyri. Yök.
Hilda tuntuu olevan taas kovasti valeraskaana. Kaivelee pesiä puskien juurille. Liekö karkailut liittyvät jotenkin siihen? Saas nähdä ottaako Hilda Halin omaksi pennuksi vai miten suhtautuu...
Metsotilanne näyttää tosiaan syksyä ajatellen lupaavalta, jos vain pesinnät onnistuu. On Halille paljon haukuttavaa!
maanantai 21. huhtikuuta 2014
Särkillä patikointia
Patikoimme särkillä puolenpäivän reissun. Pohjoisrinteet oli vielä melko talviset. Jäälle ei ollut enää mitään asiaa, niin oli rannat sulat. Hilda tosin näytti miten sinne pääsee. Se hyppää leiskautti sulan yli. Tepsutteli jään reunalla pudoten jäihin. Kiipesi ketterästi takaisin jäälle, mutta kun kukaan ei seurannut perässä, Hilda hyppää molskautti riitteessä olevaan rantaveteen ja ui rantaan riitettä rikkoen!
Pilkimme parilta sillalta, muttei sieltä mitään tullut.Keittelimme myös, taas tuulisessa kelissä, nokipannukaffet.
Takaisin tullessa pidimme koirat narussa, sillä jäällä juoksi poroja. Emme ottaneet riskiä, että heikkoihin jäihin putoaa sekä tokka että koirat.
sunnuntai 20. huhtikuuta 2014
Paras kevätpäivä
Tänään oli ihanan lämmin kevätpäivä. Tuuli oli puuskainen, mutta sekaan mahtui myös miellyttävän tyveniä hetkiä, ja illaksi tuuli tyyntyi kokonaan. Mökin pihamaalla bongattiin kevään ensimmäinen suruvaippa!
Olimme tänään ulkona klo 09 - 21! Aamupalan nautimme suonlaidassa teerien soidinta odotellen. Jostain syystä ei kuitenkaan havaittu teeren teertä. Liekö puuskainen tuuli pelotti lintuja... Muuten tunnelma oli mitä mahtavin, ja koirille hyvää passitreeniä.
Kävimme myös naapurin Sirpan kanssa siikoja pilkkimässä. Saimme roppakaupalla aurinkoa ja hyvää mieltä, muttei yhtään siikaa...
Pienen päivällistauon jälkeen yritimme pilkkiä isoja ahvenia omalta lammelta Sirpan & Markun kanssa, mutta turha varmaan mainita, että aurinko oli ainut mikä tarttui... Keittelimme omassa rannassa nokipannukaffet ja paistelimme makkarat. Tunnelma oli mitä mainioin.
lauantai 19. huhtikuuta 2014
Pääsiäispilkit
Tänään kisattiin perinteiset Syvälammen pääsiäispilkit. Jäällä oli 18 innokasta pilkkijää, joista viisi lasta. Aurinko paistoi mukavasti ja tuuli lämpimästi, mutta lähes myrskyisän kovasti.
Pokaali ei tänäkään vuonna mennyt samalle henkilölle vaan taas tuli uusi kiinnitys. Jukka, joka pokaalin vei, rupesi kutakuinkin ensimmäisenä kiskomaan kalaa ylös. Kohta jo muut kerääntyivät lokkiparven lailla ympärille.
Kahdessa tunnissa voittaja sai kalapussiinsa painoa 522 grammaa 12 ahvenella. Toiseksi tulleella oli 13 ahventa, jotka painoivat kuitenkin vähemmän eli vain 459 grammaa. Se "hopeamitalisti" olin minä! Ville tuli kolmanneksi 12 ahvenella, jotka painoivat 3 grammaa vähemmän kuin minun affenat! Neljänneksi tuli Jukan emäntä Sani 374 grammalla (9 ahventa). Viidenneksi tuli Asko 265 g (7 ahventa), kuudenneksi Sirpa 256 g (5 ahventa) ja seitsemänneksi viime vuoden voittaja Helvi 33 gramman ahvenella (me ei viime vuonna oltukaan kilpailemassa vaan pääsiäinen vietettiin poikkeuksellisesti kotosalla). Muut kilpailijat jäivät tyystin ilman kalaa. Täytyy tunnustaa, että ihan pikkuisen harmittaa... Olisi pitänyt Villen ja minun tsempata hieman enemmän, niin ois saanut toisen kiinnityksen pokaaliin! Se oli kuitenkin niin lähellä, mutta kaukana...
Illalla kävimme vielä omalla lammella kalassa. Koirat sai samalla iltalenkin jäällä juoksentelun muodossa. Muutama ahven tuli vielä sieltäkin Onnille. Onnia muistettiin kisojen päätteeksikin ja meillä oli lähes 2, 5 kg Onnille tuliaisia.
perjantai 18. huhtikuuta 2014
Majavia jäljittämässä
Sateen lomassa kävimme tänään etsimässä majavan tuoreita jälkiä. Hieman hiljaiselta näytti. Liekö lättähäntä vaihtanut maisemaa... Yhden pesän edessä oli muutama hitusen tuoreemman näköinen rouskaisu jokeen upotetuissa tikuissa. Ville meinasi kuolla nauruun, kun olin kuulemma ollut kuin Sir David Attenborough, kun olin tiedottanut Villelle innoissani löydöksistäni. Eikä siinä mitään, mutta meinasin kaikenlisäksi horjahtaa jokeen! Kun selvisin pelkällä säikähdyksellä, oli naurun remakka melkoinen.
Hörpimme jokirannassa termarikaffet, ja koirat kävivät uimassa!
Pääsiäinen pohjoisessa
Pääsiäiseksi on luvattu lämpimiä ilmoja, jopa + 17! Tosin niitä on luvattu etelään ja me hurautimme eilen pohjoiseen. Tämän päivän sateen pitäisi jatkua iltaan saakka, mutta sitten paistaa täälläkin + 7 asteen verran. Tulee upeat pilkkikelit!
Meillä oli haaveissa hiihdellä teeren soitimia katsomaan, mutta lumet on sen verran vähissä, että hiihdon taitaa saada unohtaa kokonaan. Matkalla heräsi jo vahva epäilys lumitilanteesta, sillä vasta Kuhmon jälkeen alkoi olla jonkun verran lunta.
keskiviikko 16. huhtikuuta 2014
Tarkastettu ja sirutettu
sunnuntai 13. huhtikuuta 2014
Virvon varvon
keskiviikko 9. huhtikuuta 2014
Jäät lähtivät!
tiistai 8. huhtikuuta 2014
Leikkikaveri
lauantai 5. huhtikuuta 2014
Olen rakastunut!
Ajelimme eilen lähes Pieksämäelle asti (n. 300 km suunta) katsomaan tätä suloisuutta, jolle meillä oli kaksi nimiehdotelmaa. Ensin oli selvää, että koirasta tulee Sointu. Se tuntui kuitenkin ehkä hieman liian vaikealta suuhun, joten muitakin nimiehdotelmia pyöri mielessä. Googletin mm. netistä luontoon liittyviä vieraskielisiä sanoja osuen johonkin pitkään listaan. Listaa selatessani silmiini osui yksi sana, joka tuntui sopivan koiran nimeksikin: Hali. Listan mukaan hali on kreikaksi meri, mistä minulle tulikin heti mieleen halichoerus grypus eli harmaahylkeen latinankielinen nimi. Joo, joo, osaan (osaamme) 52 eli korttipakan verran Suomen riistaeläimien latinankielisiä nimiä ulkoota.
Nimi oli tarkoitus päättää, kun näemme pennun. Jos pentu pitäisi hirveää meteliä siitä tulisi Sointu, mutta jos se olisi halittava ihanuus, niin sen nimeksi tulisi Hali. No, arvaatkos jo kumpaan nimeen päädyimme?
tiistai 1. huhtikuuta 2014
"Ei ole koiraa karvoihin katsominen"...
Vielä muutama yö, niin pääsemme vihdoin meille tulevaa pentua katsomaan. On siinä sitten entisaikojen malliin pennussa kääntelemistä, vääntelemistä, suuhun kurkkaamista ja hännän syynäämistä... Olemme kuitenkin jo hyvällä alulla, sillä entisaikaan uskottiin myös, että pentueesta, jossa on pariton määrä pentuja, saa hyvän metsästyskoiran!
Tässä linkki pentujen 4-viikois kuviin
http://perakorven.blogspot.fi/2014/03/hupin-pennut-4-vko.html
Ai niin, tiedämme jo minkä värisen pannan omaava pentu meille tulee! ;)