keskiviikko 30. huhtikuuta 2014

Koppelonsiipi

Halin vappuaatto on sujunut Hildan kanssa HAUskasti takapihalla riekkuen. 

Näytettiin taas koppelon siipeäkin. Nyt sitä jaksettiin jo 8 viikkoisena komeasti kantaa, ja haukkua. Hali on perso herkuille, mutta koppelonsiivellä harjoitellessa herkut ei kelpaa. Siipi on tuhat kertaa kiinnostavampi.






maanantai 28. huhtikuuta 2014

Puutarhuri-Hali

Minulla on innokas puutarha-apulainen. Mummu oli viime kesän päätteeksi istutellut meidän "pellon" reunalle joitakin ruukkukukkia parvekkeeltaan talteen, mutta ne olivat talven aikana kuitenkin kuolleet. Olin ajatellut kaivaa ne ylös, mutta minullapa olikin pieni apuri, joka kaivoi ne yksitellen reippaasti maasta ja juoksi tuppaan kanssa multaa ravistellen riemumielin pitkin pihaa!

"Ai minä vai, en ole mitään kaivanut, en. "

Nuuh, eikös nämäkin ole kuihtumaan päin, että nurin vaan, tuuumaa Hali leikkimökin kuistilla!

Kevät on edennyt huimin harppauksin sitten, kun kotiuduimme mökiltä. Valkovuokot kukkii ja koivut on hiirenkorvalla! Viime vuonna valkovuokot kukkivat 3.5. ja koivut olivat hiirenkorvalla 9.5.



lauantai 26. huhtikuuta 2014

Pilliluoksetulo


Pennuilla 8 - 12 viikkoa sanotaan nopean oppimisen kaudeksi. Olemmekin hyödyntäneet tätä pilliehdollistamisessa. Torstaina aloitimme ehdollistamisen pilliluoksetuloon, ja jo seuraavana päivänä osasimme sen! Videossa Halin tyylinäyte pilliluoksetulosta, johon on otettu nyt myös käsimerkki mukaan. Hali tulee luo kutsusta, käsimerkistä sekä pillistä... ainakin kotipihalla.

Video on hullusti heiluen zoomattu, kun yritin niin, ettei Villen naamaa kovasti näkyisi... ;) 

perjantai 25. huhtikuuta 2014

Aistit ja vaistot tallessa


Hali nukkui viime yön sikeästi, ei herännyt eikä vinkunut kertaakaan. Hildan vieressä. Kyllä lajitoveri on tovereista paras. Tosin klo 05 Halin mielestä oli aika herätä jo vauhdikkaille aamutoimille...

Tämä päivä on mennyt, kuten eilinenkin, lähinnä takapihalla. Hieman ulkoilimme remmissä etupihalla, jolloin reippain elkein käytiin haistelemassa muutama naapurikin. Remmissä kävely oli tietenkin hieman sellaista, että sinne mentiin minne Hali vei. Ja välillä Hali sai suuntatahtonsa läpi vaikka peruuttamalla!


Kaveripariskunta käväsi katsomassa Halia ja toivat Halille hauskan lintulelun (yläkuvassa). Hilda ja Hali keksivät heti kivan vetoleikin lelun kanssa. Hilda osaa nätisti leikittää Halia. Lähinnä Hilda pitää lelusta kiinni ja Hali tempoo ja ärisee minkä kerkiää.

Pystykorva vaikuttaa kovin, miten sen nyt ilmaisisi, vaistot ja aistit tallella olevalta koiralta. Halilla on jo nyt selkeä vietti metsään. Aidattu takapiha tunnustaa olevan sille välillä liian pieni. Tänä aamunakin Hali kuikuili aidan reunalla metsään ja oikein ulvoi ikäväänsä metsälle! Hali myös tarkkailee pihapiirissä olevia lintuja. Se seuraa katsellaan tiiviisti mihin ne lentävät. Halilla on myös kettumaisia elkeitä. Se vaanii leluja tai Hildaa (!), lähtee häntä suorana hiipimään, lopuksi rynnistää kovaan vauhtiin ja pomppaa kimppuun!

Ketunpentuko se siellä jolkottaa?

Käy Hali sammakostakin. ;)


torstai 24. huhtikuuta 2014

Pennuntuoksuinen kevätpäivä!

Eilen hurautimme kotiin mökiltä. Kävimme samalla matkalla hakemassa Halin kotiin. Halin olisi saanut hakea jo sunnuntaina, joten melkoista "tuskaa" oli viimeiset mökkilomapäivät. Monesti mainitsimme, että pakataanko kimpsut ja kampsut ja haetaan Hali jo kotiin.

No, nyt se on ollut kotona vuorokauden. Päivään on mahtunut kaikenlaista puuhaa. On käyty mummulassa kerrostalossa. Treffattu mummu, pappa, täti ja tädin mies. Eikä edes pissattu mummulan lattialle! Muutoinkin sisälle on tullut vain pari pissaa, ja kaikki kakit ulos.

Iltapäivällä mummu ja pappa tuli vielä käymään siskoni 5-vuotiaan Tomin kanssa. Hali oli niin riemuissaan, kun näki lapsen! Huomaa, että se on tottunut lapsiin ja muutoinkin kaikenlaiseen hälinään. Hali ei pienistä kodin askareiden äänistä hätkähdä.

Suurin osa ihanan aurinkoisesta ja lämpimästä päivästä on vietetty takapihalla. Samalla olemme yrittäneet tilkitä takapihan aitaa pikkuruisen Halin pitäväksi, jos jonkinlaisella viritelmällä. Se peijooni pääsee kyllä luikahtamaan yllättävänkin pienistä raoista!

Vaikka se on pieni, niin se on pippurinen. Eilen illalla se nosteli suupieliä ja murisi Hildalle sekä komensi meitä suureen ääneen! Tänään Hilda ja Hali on olleet lähes koko päivän yhdessä. Ei mitään ongelmia. Hieman tietysti täytyy katsoa perään, ettei 30 kiloinen Hilda jyrää 2,9 kiloista Halia vahingossa, mutta pääsääntöisesti Hilda osaa olla Halin kanssa todella nätisti.

On Hilda kyllä selkeästi hieman mustasukkainenkin. Aamulla se änkesi väkisellään mun syliin, kun istuin pennun kanssa lattialla! Ikäänkuin viestiäkseen, että olenhan minäkin vielä sinun pieni rakas... ;)

Kissaan on myös tutustuttu. Oltu jo nokakkainkin. Ja kissaakin tietysti pitää hieman haukkua.

Hali on tänään antanut ääntä myös koppelon siivelle, jonka kimppuun kävi ihailtavalla tomeruudella!

Olemme myös harjoitelleen luoksetuloa sekä istumista ihan leikin varjolla. Luoksetuloon lisäämme pillikutsun samaan tapaan kuin noutajilla. Eli kaksi vihellystä pillillä tarkoittaa luoksetuloa. Ehdollistaminen tapahtuu ruokakipolla.

Suunnilleen ensimmäisiä askelia kotipihalla.

Aamupäiväunilla. Pää vasten kaverilta saatua patjaa, alla mummun tekemä peitto sekä pinkki Hildan vauvana kasvattajaltaan saama pyyhe. Alla omalta emolta tuoksuva peitto.

Halissakin on puutarhurin vikaa...

Iso ja pieni.

Pikkuruinen koppelon siiven nitistäjä.



tiistai 22. huhtikuuta 2014

Metsoja, metsoja, metsoja...

Tänään oli paljon metsoja liikenteessä. Heti aamusta meidän saunan edustalla olevista raidoista lävähti lentoon kolme metsoa!

Aamupäivällä kyläkaupalle ajellessa hiekkatiellä tepasteli kaksi koppeloa. Toisen kulku oli hieman huonon näköistä. Mihin lie satuttanut jalkansa vai onko kenties haulisuihku vienyt varpaan. Hyvin se lensi ja oli muuten ihan elinvoimaisen oloinen.

Kävimme koirien kanssa iltapäivällä lenkin omalla jokivarsipalstalla. Piti käydä katsomassa onko tuoreita majavan syönnöksiä, mutta joki oli aivan pirilaitaan täynnä, joten ei sittenkään rämmitty majavapaikoille asti. Jokivarren tuntuman pusikosta pörähti pyitä lentoon. Takaisin tullessa Hilda teki noin 10 minuutin katoamistempun. Liekö ajoi jänistä tms.

Kävimme vielä mökille palattua huristamassa pienen polkupyörälenkin koirat vapaina juosten. Hilda oli jostain löytänyt ahvenen, ja juoksi lähes koko matkan ahven suussa. Lenkin päälle rupesimme lämmittämään saunaa. Kesken saunanlämmityksen huomasimme Hildan taas kadonneen! Ei tullut, vaikka huusimme ja vihelsimme.

Näin Hildan painelevan niityn takana naapurin pihamaalla. Läksin Cindyn kanssa hakemaan Hildaa, kun huudot kaikuivat kuuroille korville. Niityllä on vielä melkoinen hanki, ja kun olimme rämpineet naapurin puolelle Hildaa ei näkynyt enää missään. Rämmin takisin mökille, jättäen Cindyn sisään ja ottaen pillin mukaan. Kävin lammenrannassa huutelemassa ja pillittämässä. Sieltä jatkoin naapurin rajalle ja näin hangessa Hildan jälkiä. Samassa puusta rysäytti metso lentoon. Sitten Ville jo soitti, että koira on palannut mökille. Teki sellaisen omatoimisen 40 minuutin lenkin, jonka päälle pääsi eli joutui saunaan... Missä lie paskassa oli pyörinyt, kun haisi kuin rankkitynnyri. Yök.

Hilda tuntuu olevan taas kovasti valeraskaana. Kaivelee pesiä puskien juurille. Liekö karkailut liittyvät jotenkin siihen? Saas nähdä ottaako Hilda Halin omaksi pennuksi vai miten suhtautuu...

Metsotilanne näyttää tosiaan syksyä ajatellen lupaavalta, jos vain pesinnät onnistuu. On Halille paljon haukuttavaa! 

Joki ääriä myöden täynnä ja vähän yli.

Valtakunnassa kaikki hyvin. Koira on löytynyt, pesty ja palvelusväkikin saunonut. Illan päälle vielä nuotiomakkarat.

maanantai 21. huhtikuuta 2014

Särkillä patikointia

Patikoimme särkillä puolenpäivän reissun. Pohjoisrinteet oli vielä melko talviset. Jäälle ei ollut enää mitään asiaa, niin oli rannat sulat. Hilda tosin näytti miten sinne pääsee. Se hyppää leiskautti sulan yli. Tepsutteli jään reunalla pudoten jäihin. Kiipesi ketterästi takaisin jäälle, mutta kun kukaan ei seurannut perässä, Hilda hyppää molskautti riitteessä olevaan rantaveteen ja ui rantaan riitettä rikkoen!

Pilkimme parilta sillalta, muttei sieltä mitään tullut.Keittelimme myös, taas tuulisessa kelissä, nokipannukaffet.

Takaisin tullessa pidimme koirat narussa, sillä jäällä juoksi poroja. Emme ottaneet riskiä, että heikkoihin jäihin putoaa sekä tokka että koirat.

sunnuntai 20. huhtikuuta 2014

Paras kevätpäivä

Tänään oli ihanan lämmin kevätpäivä. Tuuli oli puuskainen, mutta sekaan mahtui myös miellyttävän tyveniä hetkiä, ja illaksi tuuli tyyntyi kokonaan. Mökin pihamaalla bongattiin kevään ensimmäinen suruvaippa!

Olimme tänään ulkona klo 09 - 21! Aamupalan nautimme suonlaidassa teerien soidinta odotellen. Jostain syystä ei kuitenkaan havaittu teeren teertä. Liekö puuskainen tuuli pelotti lintuja... Muuten tunnelma oli mitä mahtavin, ja koirille hyvää passitreeniä.

Kävimme myös naapurin Sirpan kanssa siikoja pilkkimässä. Saimme roppakaupalla aurinkoa ja hyvää mieltä, muttei yhtään siikaa...

Pienen päivällistauon jälkeen yritimme pilkkiä isoja ahvenia omalta lammelta Sirpan & Markun kanssa, mutta turha varmaan mainita, että aurinko oli ainut mikä tarttui... Keittelimme omassa rannassa nokipannukaffet ja paistelimme makkarat. Tunnelma oli mitä mainioin.

Parhaimmat aamukaffet miesmuistiin

Cindyn maltillista passikäytöstä

Hilda, kelkka, Cindy ja sormi... ;)

Auringonlasku omalla rannalla erämaan hiljaisuudessa

lauantai 19. huhtikuuta 2014

Pääsiäispilkit

Tänään kisattiin perinteiset Syvälammen pääsiäispilkit. Jäällä oli 18 innokasta pilkkijää, joista viisi lasta. Aurinko paistoi mukavasti ja tuuli lämpimästi, mutta lähes myrskyisän kovasti.

Pokaali ei tänäkään vuonna mennyt samalle henkilölle vaan taas tuli uusi kiinnitys. Jukka, joka pokaalin vei, rupesi kutakuinkin ensimmäisenä kiskomaan kalaa ylös. Kohta jo muut kerääntyivät lokkiparven lailla ympärille.

Kahdessa tunnissa voittaja sai kalapussiinsa painoa 522 grammaa 12 ahvenella. Toiseksi tulleella oli 13 ahventa, jotka painoivat kuitenkin vähemmän eli vain 459 grammaa. Se "hopeamitalisti" olin minä! Ville tuli kolmanneksi 12 ahvenella, jotka painoivat 3 grammaa vähemmän kuin minun affenat! Neljänneksi tuli Jukan emäntä Sani 374 grammalla (9 ahventa).  Viidenneksi tuli Asko 265 g (7 ahventa), kuudenneksi Sirpa 256 g (5 ahventa) ja seitsemänneksi viime vuoden voittaja Helvi 33 gramman ahvenella (me ei viime vuonna oltukaan kilpailemassa vaan pääsiäinen vietettiin poikkeuksellisesti kotosalla). Muut kilpailijat jäivät tyystin ilman kalaa. Täytyy tunnustaa, että ihan pikkuisen harmittaa... Olisi pitänyt Villen ja minun tsempata hieman enemmän, niin ois saanut toisen kiinnityksen pokaaliin! Se oli kuitenkin niin lähellä, mutta kaukana...

Illalla kävimme vielä omalla lammella kalassa. Koirat sai samalla iltalenkin jäällä juoksentelun muodossa. Muutama ahven tuli vielä sieltäkin Onnille. Onnia muistettiin kisojen päätteeksikin ja meillä oli lähes 2, 5 kg Onnille tuliaisia.

Nokipannukahvittelua palkintojen jaon jälkeen 

Kaivolammen raitapaita

Kohta saattaa olla hieman haastavaa päästä heikoille jäille...

perjantai 18. huhtikuuta 2014

Majavia jäljittämässä

Sateen lomassa kävimme tänään etsimässä majavan tuoreita jälkiä. Hieman hiljaiselta näytti. Liekö lättähäntä vaihtanut maisemaa... Yhden pesän edessä oli muutama hitusen tuoreemman näköinen rouskaisu jokeen upotetuissa tikuissa. Ville meinasi kuolla nauruun, kun olin kuulemma ollut kuin Sir David Attenborough, kun olin tiedottanut Villelle innoissani löydöksistäni. Eikä siinä mitään, mutta meinasin kaikenlisäksi horjahtaa jokeen! Kun selvisin pelkällä säikähdyksellä, oli naurun remakka melkoinen.

Hörpimme jokirannassa termarikaffet, ja koirat kävivät uimassa!

Hilda majavan pesällä.

Molskis ja loiskis! Hilda on kerennyt kroolata jo vastarannalle.

Pääsiäinen pohjoisessa

 Pääsiäiseksi on luvattu lämpimiä ilmoja, jopa + 17! Tosin niitä on luvattu etelään ja me hurautimme eilen pohjoiseen. Tämän päivän sateen pitäisi jatkua iltaan saakka, mutta sitten paistaa täälläkin + 7 asteen verran. Tulee upeat pilkkikelit!

Meillä oli haaveissa hiihdellä teeren soitimia katsomaan, mutta lumet on sen verran vähissä, että hiihdon taitaa saada unohtaa kokonaan. Matkalla heräsi jo vahva epäilys lumitilanteesta, sillä vasta Kuhmon jälkeen alkoi olla jonkun verran lunta. 

Sula mökkitie lienee haastava hiihdellä...

Olemme tähän mennessä pitäneet Onnin varoiksi vuorokauden sisällä, jotta se saa levätä raastavan automatkan jälkeen, ja tottuu paikkaan. Muutamat viimekerrat Onni on ollut kuitenkin jo sen oloinen, että muistaa mistä on kyse. Annettiinkin Onnille vain ruokaa, ja päästettiin se eilen heti ulos. Onni lähti tottunein elkein tutkimaan tallin. Tavattiin se myös saunan ylisillä, kun kannettiin mökkiin vettä. Iltaseiskalta Onni rauhoittui mökkiin nukkumaan, ja nukkuu kaikessa rauhassa vielä näin aamukahdeksaltakin.

Hildalla on mukana taas kaveri eli siskoni kultainen Cindy. Ne niin suloisesti nukkuivat eilen hieman jo lämmenneellä mökin lattialla aivan kylkimyyryssä. On se mukavaa, että Hilda saa kohta lajitoverin taloon. Mökissä oli tosiaan + 4 º, kun saavuimme yhdeksän tunnin ajomatkan jälkeen n. klo 15. Kun iltakymmeneltä painoimme rättiväsyneet aamuneljältä heränneet päät tyynyihin oli mökissä jo n. + 15 astetta! 

keskiviikko 16. huhtikuuta 2014

Tarkastettu ja sirutettu

5-viikkoinen Hali Villen kätösissä

Kasvattajalta tuli toissapäivänä tieto, että pennut on eläinlääkärintarkastettu ja sirutettu. Pentue löytyy jo jalostustietojärjestelmästäkin. Hali löytyy virallisesti täältä

Vielä pitäisi viikon verran jaksaa odottaa! Kasvattaja oli postannut facebookiin videon pennuista. Meidänkin Hali on videolla niin terhakassa vireessä, että Hilda ja Onnikin tulevat olemaan helisemässä tomeran Halin kanssa. ;) Toivottavasti älyävät nyt nauttia näistä rauhallisista päivistä, joita vielä muutama on ennen "vauhtipatukan" saapumista.

Pentujen kuusviikkoiskuvat:

Edit 16.4. klo 20.41
Edellä maninitsemani video löytyykin nyt myös kasvattajan blogista:

sunnuntai 13. huhtikuuta 2014

Virvon varvon


"Virvon varvon vitsasella,
kosken kevätpajusella,
terveyttä toivottelen,
siunausta siivittelen,
onnea oksalla tällä."

keskiviikko 9. huhtikuuta 2014

Jäät lähtivät!

Joutsenpariskunta

Kevät notkahti viikonlopun aikana harppauksen eteenpäin jäidenlähdön muodossa. Hilda pääsi/joutui pitkästä aikaa remmikävelylenkille normaalin metsässä juoksentelun asemesta, kun kävimme tänään Salmen ulkoilualueella patikoimassa. Joimme aurinkoisessa, mutta tuulisessa Lammasniemessä termarikaffet. Viime vuonna lenkkeilimme Salmen ulkoilualuueella 21.4. jolloin järvet olivat vielä umpijäässä.

Sinivuokot kukkii

Näsiän herkän kauniit, mutta myrkylliset kukat

Hilda


tiistai 8. huhtikuuta 2014

lauantai 5. huhtikuuta 2014

Olen rakastunut!

Kävimme eilen katsomassa meille "ehkä" tulevaa pentua. No joo, tuon ehkä sanan on voinut pyyhkiä jo kauan sitten lauseesta ja varsinkin eilisen tutustumiskäynnin jälkeen sanan saa sutata yli isolla mustalla permanent markerilla. Olen rakastunut.

Ajelimme eilen lähes Pieksämäelle asti (n. 300 km suunta) katsomaan tätä suloisuutta, jolle meillä oli kaksi nimiehdotelmaa. Ensin oli selvää, että koirasta tulee Sointu. Se tuntui kuitenkin ehkä hieman liian vaikealta suuhun, joten muitakin nimiehdotelmia pyöri mielessä. Googletin mm. netistä luontoon liittyviä vieraskielisiä sanoja osuen johonkin pitkään listaan. Listaa selatessani silmiini osui yksi sana, joka tuntui sopivan koiran nimeksikin: Hali. Listan mukaan hali on kreikaksi meri, mistä minulle tulikin heti mieleen halichoerus grypus eli harmaahylkeen latinankielinen nimi. Joo, joo, osaan (osaamme) 52 eli korttipakan verran Suomen riistaeläimien latinankielisiä nimiä ulkoota.

Nimi oli tarkoitus päättää, kun näemme pennun. Jos pentu pitäisi hirveää meteliä siitä tulisi Sointu, mutta jos se olisi halittava ihanuus, niin sen nimeksi tulisi Hali. No, arvaatkos jo kumpaan nimeen päädyimme?

Viisiviikkoinen, vauhdikas pikku-Hali.

Hali ja emänsä Hupi.

Olisin halunnut ottaa Halin jo mukaan, mutta vielä noin kolme pitkää viikkoa pitää jaksaa odottaa.




tiistai 1. huhtikuuta 2014

"Ei ole koiraa karvoihin katsominen"...

... vaan on, jos uskomme Erkki Tuomisen kirjaan Pikinokka Pystykorva, Pystykorvametsästäjän opas. Tuomisen mukaan entisaikojen pystykorvamiehillä oli monenlaisia uskomuksia hyvän metsästyskoiran valinnassa. Hyvällä metsästyskoiralla piti leuan alla olevia viiksikarvoja olla kaksi tai enemmän. Hyvän metsästyskoiran tunnisti myös kurkkaamalla koiran suuhun. Yläleuan poimujen lukumäärä kertoi koiran haukkutiheyden. 8-9 poimua tarkoitti, että koirasta tuli harvahaukkuinen, 10-11 poimua oli jo ihan hyvä, mutta 12 poimua takasi koiralle ihanteellisen haukun. Lisäksi kitalaen tuli ehdottomasti olla musta. Hyvällä lintukoiralla hännän kaari kääntyi vasemmalle. Oikealle kääntyvä hännänkaari meinasi oravahaukkujaa. Tiukka hännänkaari kertoi taas kovaluontoisesta koirasta.

Vielä muutama yö, niin pääsemme vihdoin meille tulevaa pentua katsomaan. On siinä sitten entisaikojen malliin pennussa kääntelemistä, vääntelemistä, suuhun kurkkaamista ja hännän syynäämistä... Olemme kuitenkin jo hyvällä alulla, sillä entisaikaan uskottiin myös, että pentueesta, jossa on pariton määrä pentuja, saa hyvän metsästyskoiran!

Tässä linkki pentujen 4-viikois kuviin
http://perakorven.blogspot.fi/2014/03/hupin-pennut-4-vko.html

Ai niin, tiedämme jo minkä värisen pannan omaava pentu meille tulee! ;)