Hali tokoilee, Hilda nomeilee

Koirilla oli tänään kouluilta. Hildakin pääsi treenaamaan piiiitkästä aikaa. Varmaankin olemme treenanneet viimeksi joskus touko-kesäkuussa, jos omia treenejä ei oteta laskuun (ja niitäkin on ollut hävyttömän vähän). Ajattelinkin, että Hilda on aivan kauhea pystymetsäläinen, mutta neiti yllätti minut positiivisesti.

Tempaisin Hildan Halin treenien jälkeen suoraan autosta pisujen kautta treenaamaan. Olimme vielä ensimmäisenä vuorossa. Ohjaus, ole hyvä. Jaa, että mikä... Olin siis hieman itsekin ruosteessa, ja jännitti ihan vietävästi pelkästään oma suoriutuminen. Teimme ohjauksia koirille sokkona ja motivoituna. Hilda meni muuten hyvin, mutta se vaihtoi damia sekä palautuksia tapahtui jollakin ihme koukkauksella takavasemmalle eikä suoraviivaisesti heti damin maastapoiminnan jälkeen minua kohti. Positiivista on, että luovutuksissa se ei kikkaillut yhtään. Luovutukset tuli nätisti käteen. Hilda ei myöskään vinkunut yhtään vuoroa odotellessa, vaan istui nätisti ja rauhallisesti sivulla.

Halin tokotreenit meni ihan hyvin. Hali ei haukkunut muita koiria yhtään niin paljon kuin viimeksi, mutta minulta se yritti haukkumalla komentaa palkkaa enemmän kuin viime kerralla. Täytyykin olla tarkkana ja nopeana, että palkkaa Halin suorituksesta eikä epähuomiossa haukkumisesta. Teimme taas seuraamisia, ohituksia, pujotteluita, paikallaan oloa ja luoksetuloa. Sari piti luoksetulossa Halin remmistä kiinni, päästäen koiran irti, kun huusin tänne. Hyvin Hali tuli, ei mitään ongelmaa. Luulen, että Halin voisi jättää ihan ilman remmiä paikoilleen luoksetulossa, mutta jostain syystä vielä(kin) muiden koirien seurassa epäilyttää, että mihin se sinkaisee. Sanomattakin on selvää, että kotipihallahan kaikki sujuu, mutta muiden läsnäolo tekee liikkeistä hitusen vaikeampia toteuttaa, kun on niin paljon muutakin kiinnostavaa seurattavaa.

Olemme kotipihalla tehneet nyt niin, että olemme päästäneet Halin takaluukusta ilman remmiä pihalle ja siitä vapaana sisälle. Mehän asumme päättyvän kadun päässä ja tässä kadun varressa on yhteensä kuusi taloa. Kolme taloa kullakin puolen katua. Naapurit on melko liki ja takaluukusta koira käytännössä hyppää melkein kadulle ja siitä sitten kipin kapin omalle pihalle. Hienosti Hali tottelee! Olen niin tyytyväinen meidän rasavilli riiviöön. Siitähän taitaa kouliintua ihan siedettävä rotunsa edustaja.

Koululainen Hali

Hetki sitten kotiuduin Halin kanssa Hildan kummikasvattajan toko-treeneistä Lohjalta. Ajattelin, että herätämme kuuliaisten noutajien keskuudessa pahennusta, emmekä saa enää ensi kerralla tulla treenaamaan... Aluksi Halilla olikin melkoisesti asiaa muille koululaisille eli kolmelle flatille ja yhdelle lapukalle. Sari kehoitti minua menemään aina Halin eteen näköesteeksi, kun se haukkuu. Katsekontaktista palkka. Tämä kikka toimi! Ainoa vaan, että Halille varaamani palkka oli Halin mielestä niin herkullista, että se rupesi komentamaan haukkumalla minulta palkkaa, kun seisoin näköesteenä.

Teimme ohituksia, pujotteluita, luoksetuloa yms. Jostain syystä Hali ei malttanut oikein istua eikä jäädä paikalleen. Oli aika vääntämistä ajoittain. Luoksetulossa en tietenkään päästänyt Halia irti, vaan tein narun mitalla. Oli vähän turhan lyhyt naru, jotta luoksetulo olisi mitenkään päässyt loistamaan.

Minun pitää taas muistaa selkeääkin selkeämpi asia, joka jostain syystä "vauhdin tiimellyksessä" tuppaa unohtumaan eli vain yksi käsky. Mikäli koira ei tottele käskyä, niin pakotus ja tämän jälkeen iloinen kehu. Halin istumiset olivat niin työn takana, että sorruin multikäskyihin tyyliin istu-istu-istu-istu ja etusormi vielä varmuudeksi pystyssä kuin soo-soo-merkiksi, vaikka yritin sillä vielä tehostaa istu-käskysarjaani...

Jossain vaiheessa rinkiä kiertäessämme tunsin jopa ylpeyttä Halista. Se ei hämääntynyt edessä eikä perässätulijoista, vaan meni muiden mukana niin sievästi katsekontaktia tarjoten! Ehkä me kehtaamme mennä ensi kerrallakin mukaan.

Hilda ei päässyt nyt ollenkaan treenaamaan. Yritin houkutella Villeä pentujen tokoryhmään Hildan kanssa, mutta flunssainen ja työpäivän tehnyt Ville ei innostunut ajatuksesta. En itsekään viitsinyt jäädä Hildan kanssa isojen nome-treeneihin pentujen tokon jälkeen, koska minulla on huomenna aamulla töihin herätys klo 04. Itse asiassa minun pitäisi jo olla nukkumassa eikä naputtelemassa näppäimistöä. Joten se on God natt!

Aurinkoinen metsälenkki

Nyt täytyy kehua Halia, kun ei sitä kukaan muukaan tee, ja vaikka se omakehu haisee... Hali on kävellyt niin sievästi kaupunkilenkkejä. Malttaa kulkea nätisti hyvänkin matkaa vasemmalla sivulla jalan vieressä Hildan kanssa yhdessä. Vastaantuleville koirille Hali vielä rähjää, mutta tämä on työnalla.

Tänään aurinkoisella metsälenkillä Hali tuli vauhdilla luo jokaisesta vihellyksestä, vaikka olisi käynyt kaukanakin. Siitä on tullut jotenkin niin tottelevainen nyt loka-marraskuun aikana. 

Suppiksia löytyy edelleen, kun ei ole lumen lunta ja päivällä ollaan reippaasti plussan puolella. Eilen illalla hieman yritti työntää valkoista, mutta se suli silmänräpäyksessä.

Vaikka tämän päivän metsälenkki olikin ihan kiva, niin kaipuu omaan metsään Kainuun korpeen jäytää rintaa... Tässä kotitalon viereisessä metsässä lenkkeilessä, kun kuitenkin koko ajan saa miettiä, että tuleeko joku seuraavasta mutkasta vastaan. Harvemminhan siellä(kään) kehenkään törmää, mutta aina silloin tällöin kuitenkin. Ai niin, ja Hali otti metsässä komeat pyyhaukut!

Yakety Sax

Kävimme tänään Turussa Villen siskonperheen luona. Veimme Villen isän haudalle havuja ja kynttilät. Auton takapaksissa kököttivät koirat ja havut. Hautausmaan parkkiksella takakontti avattiin havujen ottoa varten, niin eikös Hali sinkaise sieltä ulos, ennenkuin kukaan ehti kissaa sanoa! Auton ohi oli juuri kävellyt vanhahko rouva, jonka perään Hali kirmasi riemuissaan. Tavoitettuaan rouvan Hali innokkaana hyppi päin pari kertaa. Voin kuvitella, että rouva säikähti yllättäin "kimppuun käynyttä" pientä koiraa, mutta ainoa mistä hän oli huolissaan oli hänen likaantuvat vaatteensa. Puhdas koira, kuiva asfaltti. No joo, pyysimme anteeksi ja asia selvä...

Toinen juttu olikin sitten saada Hali takaisin autoon. Näin sieluni silmin miten Hali painaa innoissaan pitkin hervottoman isoa hautausmaata me ja yhä pitenevä vihainen letka perässään kuin Benny Hill Showssa Boots Randolphin Yakety Sax tunnarimusiikki soiden "Dii-dii-di-di-di-dii-dii-di-di-di-dii-dii-di-di-di"... Hali teki kuitenkin vain hieman laajennetun kaaren auton ympäri, antautui nätisti kiinni ja meni kiltisti takaisin takakonttiin. Huomioi, että takakontti oli ollut koko ajan auki, ja Hilda nätisti istua pönötti kontissa.

Kävimme myös Katariinanlaakson luonnonsuojelualueella kävelemässä. Siellä Hali näki elämänsä ensimmäisen fasaanin ja haukkui sitä! Martta (5 v.) tokaisi ilmeisesti toisen kerran näkemästään fasaanikukosta epäuskoisena, että tuolla on joku eläin...

Turusta ei nyt valitettavasti tullut näpsäistyä kuvan kuvaa, joten tässä kuva tällä viikolla kokoontuneesta jengistä. Otso käväsi Seinäjoella ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään, josta nappasi sertin, joten onnea komealle pojalle!

Hilda, Hali, Cindy & Otso