Peltotreeni + 22º C

Hilda on ollut jo muutaman viikon oma itsensä eli masentava valeraskaus on vihdoin hellittänyt. Tänään teimme työ- ja remonttipäivän päälle hakutreeniä omalla pellolla.

Hilda haki kaikki viisi damia talteen ja palautukset sujuivat hienosti käteen. Viimeisen damin kanssa jouduttiin tekemään kovasti töitä, jotta se tuli keskeltä peltoa talteen. Treenin päälle Hildan kieli roikkui ja läähätys oli melkoinen.

Kallen kanssa ei voi treenata. Se on vaihteeksi lääkkeistä taas hieman "kikkelis kokkelis". Takapää heittelehtii välillä holtittomasti sinne tänne. Lääkeannostusta pitäisi taas vähentää, mutta sitten tulevat kohtaukset...

Meidän omaa "treeni"peltoa, tuonne rantaan asti!

Hilla-Hilda

Olen parina päivänä käynyt koirien kanssa omalla suolla mökin ja rannanvälissä hillassa. Lehdet on kirjoitelleet hyvästä hillavuodesta, mutta meidän suolla kävi kato kesäkuun alun hallan myötä. Ei ole hillaa yhtä hyvin kuin esim. viime vuonna. Nyt saa hillat hakemalla hakea, jotta saa litrankin kasaan. Onneksi minulla on hyvä hillakoira. Hilda kun pysähtyy suolla pitää kiirehtiä sen luo, sillä se on merkki, että hillapaikka on löytynyt. Pitää vain olla nopea, jottei Hilda syö kaikkia löytämiään hilloja! Tekniikassa on siis kehitettävää...

Kalle tyytyi popsimaan mustikoita ja kantamaan minulle pariin otteeseen saman rastaanraadon, jolta oli rintalihakset nokittu parempiin suihin todennäköisesti haukan toimesta. Inhaa raatoa kiikutettiin minulle niin ylpeänä "kato mamma minkä aarteen mä löysin, ole hyvä vaan!"

Kalle sai taas 6.7. kohtauksen. Nostettiin Barbivet annostus takaisin yhteen kahdesti päivässä. Kalle oli aluksi hieman kompuroiva, mutta nyt jo suht normaali. Tosin se on parina yönä oksentanut...

Hillastuksen välissä kävimme kiviniemessä taukoilemassa. Minä nautin hiljaisuudesta ja koirat uiskentelivat lammessa. Alla kuvia koirien uintikeikasta oman lammen rantaan noin yhden aikaan eräänä yönä. Ihanan valoisia kesäöitä edelleen. Ei tule pimeä ei.