Toinen riistalintuhaukku

Tara kävi moikkaamassa Hildaa ja Halia.

Hildalla ja "pikku"-Taralla oli herkkää.

Kummipojalla ja Hildalla oli herkkää.

Herkkää voi olla kolmistaankin.

Taralaiset kun lähti, niin rupesin laittamaan pyykkiä narulle. Rytyyttää rymistelin pyykkitelineen kanssa ulos kuullen, että Hali haukkuu (taas). Ensisilmäyksellä näytti, että Hali haukkuu naapuriin. Kuulostelin haukun olevan kuitenkin hieman erilainen ja Halin katse hakeutuikin pihamäntyyn. Männyssä istua pönötti kyyhky!

Pyykkiteline jäi könöön, kun hiippailin sillä sekunnilla sisältä hakemaan videokameraa, josko saisin haukun "nauhalle". Rymistelyni katkaisi kuitenkin komean tilanteen, ja kyyhky sai kököttää männyssä tyytyväisenä.

Tarkkasilmäinen voi korkeuksista, rungon oikealla puolella havaita kyyhkyn istumasta. Hali oli pyykkitelineen kohdalla haukkumassa, kun rytyytin häiritsemään. Kyyhkyllä ei ollut mihinkään kiire, sain ripustaa pyykitkin ennenkuin se lähti.

"O-ou, ne huomas mut..."

"...mjaah, ei noista ole vastusta. Taidan ottaa torkut."

Uhmaikäisen "itkupotkuraivarit"

Ennen lauantain työpäivää ehdin koirien kanssa aamuvarhain sumuisen, aurinkoisen, tunnin metsälenkin. Hali irti ja Hilda remmissä. Nyt ei ollut luoksetulossa metsässä mitään ongelmia, mutta Hali yritti kuitenkin pikku kikkaa, kun huomasi, että tultiin omalle kadulle... 

"Eiiiii-iiii, mamma. Tahtoo vielä metsään!"

Voi mua väsynyttä rellestäjää...

Tänään Hali piti hieman hauskaa Otson kanssa.

Parivaljakko loikkasi ihan puskista! 

Väsyneet rellestäjät. 

Yksi ehkä väsyneempi kuin muut yhteensä.

Eka haukku!

Ville oli hääräillyt eilen aamupäivällä saunalla ja koirat oli mökin edustalla touhuamassa. Yhtäkkiä Ville oli havahtunut pennun kiljahduksiin, jotka viestivät, että nyt käy kipiää. Mökin pihatiellä oli näkynyt kärrynpyöriä heittävä Hali ja jokin tumma otus yhtenä mykkyränä. Ensin Ville oli ajatellut, että nyt Hildalla petti hermo pennun kanssa vai hyökkäsikö pennun kimppuun kenties jokin vieras koira. Kun Ville ehti mökin pihalle niin Hilda oli tullut nuotiopaikan suunnasta myös uteliaana katsomaan mitä tapahtuu. Halia ei ollut enää näkynyt, mutta Hilda oli saanut metsän reunasta selkeästi tuoreen riistan hajun. Häntä oli vihmonut vinhaan vaakatasossa ja kirsu nuuskuttanut maata. Ville oli vienyt Hildan sisälle ja tullut uudestaan pihalle, jolloin oli haukku soinut.

Hali oli parisenkymmentä kertaa haukkunut akkateertä puuhun! Aina välillä akka oli vastannut Halille "potpot". Ville oli istahtanut mättäälle ihailemaan tilannetta. Siellä se akka oli kököttänyt avoimella oksalla noin kolmenkymmenen metrin päässä Villestä. Ja vain noin viidenkymmenen metrin päässä meidän mökistä. Todennäköisesti akalla oli poikaset jossain puskassa nököttämässä. Ilmeisesti akka oli tehnyt virhearvion ja johdattanut poikueen meidän pihamaalle, josta Hali on ne yhyttänyt. Akka on raivoisasti puolustanut poikasiaan painien pihatiellä Halin kanssa. Nokkapokasta on Halin kuonossa taistelujälki! Vaan onpa sisukas pentu, kun ei pelästynyt moisesta selkäsaunasta vaan lähti vielä perään haukkumaan!

Näihin kuviin, näihin tunnelmiin, oikein mukavata juhannusta!

Halin taisteluarpi.

Onni kikkailee juhannussaunalla. Kävipä oikein saunassa sisällä töpeksimässä lyhdyn vesiämpäriin!

Kukkaistyttö haaveilee varmaankin seuraavasta karkureissusta.

Kiistakapula

Olen ollut sitämieltä, että luoksetulon opettaminen on helpointa, mitä koiralle voi opettaa, sillä pentuhan tulee automaattisesti omistajansa luo eli asiaa ei periaatteessa tarvitse kuin vahvistaa. Näin ehkä noutajilla... pystykorva taitaa toisinaan tarvita hieman kekseliäisempää vahvistusta. 

Halilla on ilmeisesti jo uhmaikä päällä ja se tekee välillä mitä kulloinkin huvittaa. Jos sitä kiinnostaa haahuilla metsässä tai pihamaalla, niin luoksetulokutsu kaikuu tyhjille korville. Se ymmärtää käskyn merkityksen ja tuleekin kohta, sitten kun itselle parhaiten sopii. Tässä vaiheessa ei auta lepertely eikä varsinkaan tiukkuus. Ja kiinnikään sitä ei saa napattua nimimerkillä "koitettu on".

Sinnikkäästi pidämme Halia irti mökin pihalla, josko siitä kuitenkin kehittyisi metsästyskoira joka ymmärtää milloin lähdetään metsälle ja milloin ei... Kivasti Hali pysyy touhuissa mukana. Kantaa kaivolta vettä, lämmittää saunaa ja touhuaa tallissa. Suurimmaksi osaksi homma siis toimii, mutta välillä tarvitaan kekseliäisyyttä. Pystis ei ole yhtä helppo pala kuin noutaja. Oma tahto on vahva ja mielestäni jopa kissamaisen "evvk".

Nyt ei voi hetkeen Haliakaan pitää irti metsässä. Linnunpojat on lähteneet mönkimään ja Halihan saa napattua ne kiinni... Saas nähdä mitä tämän viikon erityisen kylmät kelit vaikuttivat metsäkanalintupoikueisiin. Parina yönä oli vain muutama aste lämmintä ja yhtenä aamuna satoi jopa lunta/räntää! Onneksi kelit ovat lämmenneet kymmenen asteen paremmalle puolelle ja öttiäiset heräilevät koloistaan linnunpojille ruoaksi ja ihmisille kiusaksi.

Alkuviikon touhuiluja omassa jokirannassa.

Rantaräyhääjä erämaalammen rannalla.

Minne se aarre putosi?

Hali juoksi muutamaan kertaan hieman syvemmälle, mutta kun vatsanahka kastui, niin pompittiin äkkiä pois!

Mökin pihapiirin yhteisiä touhuja, "kiistakapula".

Särkkiä ja tonkoja

Toukokuusta tutut vaihtelevat kelit jatkuvat. Alkuviikon oli mukavan lämmintä ja aurinkoista. Perjantai aamupäivän oli ajoittain oikein kuuma, mutta iltapäivällä satoi rankasti vettä. Lauantaiaamu valkeni kylmänä, vain + 5. Päivälämpötilakaan ei ollut kuin + 12 ja kova tuuli, joka kuitenkin illaksi tyyntyi kokonaan. Vaan kylmällä kelilläpä ei ole mäkärä ja hyttynen kuppaamassa! 

Hali ensimmäistä kertaa särkillä. 

Syksyä ajatellen olimme oikeilla paikoilla, sillä löysimme paljon metsonkakkoja. Olisiko ollut ihan keväinen soidinpaikka.

Kaunis niemennokka kutsui kahvittelijaa.

Niemennokasta löytyi nuotiopaikka penkkeineen! Pitihän sitä pienet tulet virittää.

Koirat touhusivat sillä aikaa rantakaislikossa.

Illalla käväsimme joella. Eihän sieltä tonkoja tule, vaan haukea ja ahventa... Onni sai maistipaloja.

Kasvimaalla ja Kiviniemessä

Maanantaina auton ja peräkärryn pakkaamisen jälkeen hurautimme mökille Hali, Hilda ja Onni takapaksissa. Perillä olimme klo 02. Koko yönä ei tullut pimeätä laisinkaan! Nukkumaan pääsimme n. klo 04. Pentu oli täynnä virtaa jo puoli yhdeksän...

Nämä pari päivää on värkätty maatilalla Kunnaalla. Hieman tuo kasvillisuuden pituus pääsi yllättämään viljelijän. Vanha kasvimaa pukkasi vyötärön korkeudella koiranputkea yms. putkilokasvia. Ensin piti siis raivata ja sitten vasta jyrsiä. Helpommalla olisimme päässeet, kun olisimme pyytäneet jonkun kyntämään, mutta tulipahan turattua. Ja nyt kasvit on istutettu. On lipstikkaa, raparperiä, kahta lajia salaattia, tomaattia, kurkkua, kesäkurpitsaa, valkosipulia, sipulia, purjoa, pillisipulia, lanttua, porkkanaa, perunaa ja hernettä. Epäilen, että tomaatti ei avomaalla näillä korkeuksilla ehdi, mutta kokeillaan.

Ai niin, ja sillä aikaa kun Ville raivasi ja jyrsi minä huristelin autolla mökille poroja väistellen. En yhtä vaan oikein kaksi kertaa. Ensin puuttui avainnipusta jostain syystä Kunnaan avain ja sitä hakemaan. Kun pääsin takaisin huomaan, että meidän lounastarvikkeet on unohtuneet mökkiin lämpimään. Ei muuta kun taas mökille suhaamaan. Tuli siinä huristeltua sellaiset 28 ylimääräistä, turhaa kilometriä! Illalla mietimme, kun Ville sanoi, että "työhön tottumattoman" paikkoja kolottaa, että ei ihme ettei mulla tunnu missään, kun minähän ajelin vaan autolla! 

Kasvimaan pohja raivattu ja heinät nostettu seipäälle.

Kasvimaan tynkää pukkaa.

Mökillä on saunottu kasvimaatöiden päätteeksi. Hali nappaa saunasta aina juuriharjan, jonka kanssa juoksee niityllä. 

Välillä harjalle pitää myös äristä, on se vaan niin raivostuttava harja.

Hali on ainakin toistaiseksi pysynyt mökin tuntumassa, vaikka naapuristakin kantautuu välillä houkuttelevia ääniä. Tie kiehtoo valitettavasti kovin. Onneksi siinä ei hirveän usein mene autoja, mutta jotkut paahtaa huomattavan lujaa...

Koirien kanssa on käyty myös Kiviniemessä. Siellä Hali voi mennä remuta ja haukkua niin, että lampi raikaa! 

Hildaa on pidetty remmissä lintujen pesinnän vuoksi, mutta rannassa saa uida ja telmuta vapaana.

♡

Karhunkakkoi ja treenii

Tänään oli hieman erilainen metsälenkki. Törmäsimme karhun kauraisiin ja karpaloisiin tuotoksiin.

Neiti Sääri, 3 kk ja huimat 5 kg, karhun jäljillä. Ovat muuten Onnin kanssa jo saman painoisia. Kissan kokoinen koira siis. 

Ihan ehtaa karhun kakkaa noin naisten kolmeysikoon kumisaappaallinen. En ole aikaisemmin täällä eteläisessä Suomessa karhun jälkiin törmännytkään. Meidän kotipihalta lenkkeilypaikkaamme on linnuntietä n. 10 km.

Hilda sai tehdä vesimarkkeerauksia. Ei muuta moitteen sanaa, kun että pari palautusta uitiin jonkin verran sivuun eikä suoraan meille. Sivuun uituna oli lyhin matka rannalle, mutta sitten joutui dami suussa juoksemaan pitkin rantapenkkaa meidän luo.

Enemmän sanomista onkin sitten illan NOME-treeneistä. Alku lähti heti aivan pieleen. No, ensinnäkin olin unohtanut pillin kotiin, mutta Hildalla ei ollut mitään motivaatiota tai intoa hakuruudussa. Lähinnä näytteli mulle keskaria, että hae kuule itte p*skavarikses... Käväsin tekemässä dameilla Hildalle hieman sulkeisia. Jämptiä linjaa eikä mitään kikkailua sallittu.

Tämän jälkeen Hilda uudestaan hakuruutuun, ja johan rupesi varista tulemaan perille asti. Meno vain parani, kun Sarin kehoituksesta rupesin kehumaan koiraa hieman eri äänensävyllä kuin jämptit käskyt. Yritin ilmeisesti liikaa unohtaa kaiken "hiluhiluhulihuli-homman", josta viimeksi sain palautetta. 

Seuraavaksi tein Hildalle kanilla linjan. Jonkin verran joutui karjumaan, jotta kani tuli talteen. Tämän jälkeen tein Hildalle vielä kaksi pienempää linjaa kanilla. Viimeisessä päätin olla huutamatta "hyvä" Hildalle, kun se ottaa kanin maasta ja katsoa mitä tapahtuu. Varauduin kuitenkin ärjymään, jos näyttäisi siltä, että kani pudotetaan tms. Hilda lähti kuitenkin kuuliaisesti kani suussa minua kohti, ja kani tuli perille asti!

Hali oli treenien ajan yksin kotona vapaasti koko asunnossa... Sitä kun ei hirveästi ole tuo "Halin huoneen" eteen asennettu portti pidätellyt. Jostain se useimmiten pääsee pujahtamaan läpi... Ajattelin, että melko varmasti se on kolmessa tunnissa ehtinyt touhuta kämpän mullin mallin. Ehkäpä savuluu oli pitänyt Halin kiireisenä, sillä kämpästä ei löytynyt muuta epätoivottua, kun yhdet pissat lattialta.