torstai 19. kesäkuuta 2014

Kiistakapula

Olen ollut sitämieltä, että luoksetulon opettaminen on helpointa, mitä koiralle voi opettaa, sillä pentuhan tulee automaattisesti omistajansa luo eli asiaa ei periaatteessa tarvitse kuin vahvistaa. Näin ehkä noutajilla... pystykorva taitaa toisinaan tarvita hieman kekseliäisempää vahvistusta. 

Halilla on ilmeisesti jo uhmaikä päällä ja se tekee välillä mitä kulloinkin huvittaa. Jos sitä kiinnostaa haahuilla metsässä tai pihamaalla, niin luoksetulokutsu kaikuu tyhjille korville. Se ymmärtää käskyn merkityksen ja tuleekin kohta, sitten kun itselle parhaiten sopii. Tässä vaiheessa ei auta lepertely eikä varsinkaan tiukkuus. Ja kiinnikään sitä ei saa napattua nimimerkillä "koitettu on".

Sinnikkäästi pidämme Halia irti mökin pihalla, josko siitä kuitenkin kehittyisi metsästyskoira joka ymmärtää milloin lähdetään metsälle ja milloin ei... Kivasti Hali pysyy touhuissa mukana. Kantaa kaivolta vettä, lämmittää saunaa ja touhuaa tallissa. Suurimmaksi osaksi homma siis toimii, mutta välillä tarvitaan kekseliäisyyttä. Pystis ei ole yhtä helppo pala kuin noutaja. Oma tahto on vahva ja mielestäni jopa kissamaisen "evvk".

Nyt ei voi hetkeen Haliakaan pitää irti metsässä. Linnunpojat on lähteneet mönkimään ja Halihan saa napattua ne kiinni... Saas nähdä mitä tämän viikon erityisen kylmät kelit vaikuttivat metsäkanalintupoikueisiin. Parina yönä oli vain muutama aste lämmintä ja yhtenä aamuna satoi jopa lunta/räntää! Onneksi kelit ovat lämmenneet kymmenen asteen paremmalle puolelle ja öttiäiset heräilevät koloistaan linnunpojille ruoaksi ja ihmisille kiusaksi.

Alkuviikon touhuiluja omassa jokirannassa.

Rantaräyhääjä erämaalammen rannalla.

Minne se aarre putosi?
Hali juoksi muutamaan kertaan hieman syvemmälle, mutta kun vatsanahka kastui, niin pompittiin äkkiä pois!

Mökin pihapiirin yhteisiä touhuja, "kiistakapula".



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!