maanantai 29. syyskuuta 2014
Metsästysmaraton
torstai 25. syyskuuta 2014
Nää on niitä hetkii
tiistai 23. syyskuuta 2014
Lunta!
Ei olis viime kirjoituksessa pitänyt toivottaa joulua tervetulleeksi, kun se rupesi tänään lunta työntämään. Tänne ei onneksi vielä ole hirveästi kertynyt, mutta navakalla tuulella tuota tulee, että aamulla saattaa kesärenkailla olla totinen työmatka. Ja Ilomantsiinhan lunta oli satanut mukavat kolkytäsenttiä. Hali ei tykkää vedestä, kun toisen upea punainen turkki kastuu, mutta lumi on hauska juttu. Outoa valkoista ainetta maistellaan ja siinä juosta rallataan tuhatta ja sataa!
Mä olen nyt jäänyt paitsi kaikista hurjista eräseikkailuista mitä Ville on koirien kanssa kokenut. Sunnuntaina sentään olin mukana erällä tuulisessa kelissä Halin kanssa. Ukkoteertä jallitettiin, mutta pennun taidot ei riittäneet sen lumoamiseen. Erätulien jälkeen oikaistiin autolle suon poikki. Hali nosti suolta riekkopoikueen ilmaan! Upea näky, kun pienen punaturkin edestä neljä mehtikanaa nousi aapasuolta valkeille siivilleen! Hali juoksi jonkun matkaa lintujen perään, mutta kääntyi takaisin. Kävi vielä tarkistamassa lähtöpaikan, jonne olikin jäänyt vielä yksi riekko lymyämään.
Hali on nostanut paljon riistaa ampumahollille, vaan sellaista haukkua, mihin olisi ampumaan päässyt (yrittämään...) ei ole nyt tullut. Tänään Ville ois saanut ammuttua Halin 10 metristä, lähes yhtäaikaa nostamat, teeret ja jäniksen. Jänis oli kuulemma loikkinut kaikessa rauhassa, Hali perässä pomppien. Haukkukin oli raikunut, mutta ei tietoa, että jänikselle vai teerille. Jänis oli jo toinen samalle reissulle!
Hildan kanssa törmättiin maanantain pikaisella iltalenkillä vain isoon riekkopoikueeseen, vaikka teerimaastoja muka kierrettiin. Ja tänään Villen & Hildan erälenkillä närhi oli ollut kutakuinkin ainut nähty lintu.
lauantai 20. syyskuuta 2014
Joulumetso
Haukkukaa sitten vaikka pakanaksi, mutta taiat Tapiolle tuotti jälleen kerran tulosta. Teimme noin kolmen ja puolen tunnin iltapäivälenkin, jonka noin puolessavälissä Hilda nosti poika metson ilmaan, aivan suoraan meitä päin. Metso putosi Villen haulikon pamauksesta lähes kopiksi!
perjantai 19. syyskuuta 2014
Piinaavat tunnit
Ville soitti mulle tänään erästelyn lomasta töihin. Puhelu meni tiivistettynä jotakuinkin näin:
"Hali pöllytti teeren lentoon. Teeri istuutui nuoren männyn latvaan keikkumaan ja kotkottamaan. Hali ryntäsi puun alle ja haukkui! Minä ammuin haulikolla enkä p#rk#l# tiedä mitä tapahtui, kun lintuun ei osunutkaan. Matkaa oli varmaan sen kolmisenkymmentä metriä. Ei ois pitäny ampuu ohi. Liekö vedin sitten yli, kun tilanne oli kuitenkin niin hätäinen. Ja lintu oli kyllä pieni, poikanen.
Sen jälkeen Hali otti uusintahaukut ja haukkui varmaan minuutin tai pari. Olin ihan varma, että lintu on kelossa mitä Hali haukkui ja katseli, mutta olisiko lentänyt juuri tiehensä.
Jatkoimme matkaa ja Hali pöllytti vielä muutaman teeren joita innoissaan seurasi. Kuljimme vielä tovin ja rupesimme värkkäämään tulia. Istun nytkin vielä tässä tulilla... ja...Halia ei ole varmasti tuntiin näkynyt enää missään. Ei tule huudoista eikä pillistä. Mä istun täällä nyt vielä jonkun aikaa, kotkakin lentää tuolla..."
Ville pysyi tulilla noin kolmen tunnin ajan, eikä pentua näkynyt. Ville lähti lopulta mieli maassa autolle päin kulkemaan. Oli ajatellut, että jos hällä ei enää ole pystäriä, niin hän voi ainakin paluumatkalla ampua teeren. Ville oli juuri vastannut puhelimeen, kun samassa teeri oli tulla lakuttanut vastaan kuin hidastetussa elokuvassa ikään. Hetken mielessä oli käynyt nakata puhelin pöpelikköön ja ampua teeri, mutta Ville oli jatkanut jutustelua.
Autoa lähestyessä Hali oli istunut muutama kymmenen metriä autolta metsässä! Oli kiljunut ja ulvonut riemusta, kun Ville oli ilmaantunut paikalle! Villekin oli ottanut innoissaan muutaman tanssiaskeleen!
Voi mikä helpotus oli piinaavien tuntien jälkeen kuulla, että pentu on löytynyt! Mä ehdin jo kuvitella vaikka mitä. Ja kaduin tietysti sitä, että lähipäivien tapahtumien vuoksi olen uhannut tehdä pennusta rukkaset...
Viime päivien tapahtumat johtuu varmaan siitä, että me ei olla tehty vielä taikoja Tapiolle. Tapio nyt vilauttelee meille mitä ois tarjolla ja houkuttelee meidän koiria milloin minnekin. Onneksi Ville kävi viikolla hakemassa Tapiolle tilkkasen, joka huomenna on tarkoitus tarjoilla, kun mullakin on puolentoista päivän vapaat. Jos sen jälkeen alkais sattua ja tapahtua eikä pelkästään sattua.
"Lepy lehto, kostu korpi,
tasotu tasanen Tapio!
Anna lehto metsoja,
korpi koppeloita!"
torstai 18. syyskuuta 2014
Lulu ja Martti
Muutama syksy sitten radiossa kuuluteltiin, että Lulu ja Martti on lähteneet yhteiselle karkureissulle. Enää en muista rotuja, mutta toinen edusti isoa ja toinen pienempää rotua. Jostain syystä kuulutus on jäänyt hellyttävän hupaisana mieleen. Lulu & Martti.
Meidän "Lulu ja Martti" oli olleet koko päivän nätisti pihalla Villen kanssa, mutta sitten kadonneet kuin tuhka tuuleen, kun Ville oli tuonut viimeistä mattoa tamppauksesta sisälle.
Periaatteessa karkureissulle ei ollut mitään syytä, koska Ville oli Hildan kanssa kiertänyt minkkiloukkulenkin. Lenkin varrelta Hilda oli saanut tuoreet hajut ja kadonnut vartiksi hajujen perään ennenkuin tuli kieli lerppuen takaisin. Halin kanssa Ville oli kiertänyt noin puolentoista tunnin teeripitoisen lenkin. Hali oli pöllyttänyt ison poikueen moneen otteeseen lentoon ja haukkunutkin niitä, mutta oli niin ryteikköinen maasto, ettei ampumahollia löytynyt. Liekö pentu väsyi, kun tämän jälkeen se oli pysytellyt noin 20 metrin säteellä Villestä eikä edes lähteneet riekot olleet kiinnostaneet sitä.
No, hieman virtaa oli kuitenkin säästynyt, kun koko loppupäivä oli puuhattu kotiaskareiden mukana mökin pihamaalla ja sitten kadottiin yhdessä tuumin KAHDEKSI TUNNIKSI!!! Ville oli alkanut olla jo hätää kärsimässä, kun sen piti lähteä minua töistä hakemaan eikä koiria missään. Oli käynyt rannassa etsimässä ja ajanut autolla mökkitietä.
Kauimmainen mökkinaapuri oli soittanut, että koirat on heillä. Naapurit olivat tulleet pihaansa, niin meidän koirat tonkimassa siellä teeren ja metson perkeitä. Hali oli ruvennut haukkumaan kuin maailman omistaja, että mitä te tänne meidän löydölle tungette, kun toiset vain yrittivät tulla kotiinsa. Molemmat oli kuitenkin sitten iloisesti haistelleet naapurit. Nyt Lulu ja Martti ovat tehovalvonnassa, p#rk#l#!
Illalla Lulu pääsi vielä mun töitten jälkeen metsälle. Voi taivas, että oli hirvikärpäsiä! Oli teeriäkin, mutta niin arkoja, että lähtivät jo kauan ennen koiraa ja tosiaankin haulikon kantaman ulkopuolella.
keskiviikko 17. syyskuuta 2014
Minkkiloukulla
tiistai 16. syyskuuta 2014
Tuhmat tytöt!
sunnuntai 14. syyskuuta 2014
Sisarustreffit
Hilda kävi tänään treffaamassa veljeään, kun ovat tässä "vieressä" erästelemässä. Näillä lakeuksilla kun tuo tunnin tai puolentoista ajo ei ole matka eikä mikään!
lauantai 13. syyskuuta 2014
Otson lintumailla
perjantai 12. syyskuuta 2014
Arvon vieraita
torstai 11. syyskuuta 2014
Koppelo haukussa, teeri repussa
Oli viittä vaille, ettei Halin haukusta ammuttu tänään koppeloa!
Lähdimme jo aamuvarhain erälle. Aamuhämärissä tienlaidassa sorasteleva koppelo meinasi jäädä auton alle, kun huristimme ennalta mietittyyn maastoon. Aamu oli jo hyvin valjennut, kun lähdimme talsimaan innokkaana nuoreen kasvatusmetsään. Herätimme mm. pyyn kuusenpersiistä, mutta Hali oli niin rastaiden lumoissa silloin, että pyystä haisteltiin myöhemmin vain lähtöpaikat. Kohti aamupalanuotiopaikkaa kulkiessa Hali heläytti kunnon haukut. Sydän pamppaili jännittyneenä ennenkuin paljastui, että pitkin puunrunkoa rapisteleva puukiipijä oli laukaissut haukun.
Hali irtosi meistä ajoittain hyvin ja piti meihin kiitettävästi yhteyttä.
Nuotioaamupalan jälkeen tarkoitus oli pienen koukauksen kautta palailla autolle, jolloin reissu olisi tunnin tauolla varustettuna pennulle sopiva kolmituntinen. Koukaus osottautui kuitenkin erittäin riistarikkaaksi venyttäen noin tunnilla suunnitellusta. Ensin teeri- ja sitten metsopoikue!
Hali osui aivan keskelle teeripoikuetta tai ainakin useampaa teertä. Sai kunnon perslähdöt! Joitain haukahduksia kuului, kun lintu nousi puuhun. Harmiksemme lintu ei kestänyt yhtään haukkua vaan lähti. Linnut varmaan kuuli meidät, kun olimme niin lähellä tilanteessa ja juuri höpöttäneet jotain lämpiävästä päivästä ja kiusaksi vironneista sääskistä. Päivät on olleet tosissaan lämpimiä. Eilenkin + 21 ja päiväperhoset lentelee.
Jatkoimme kulkua toiveissa törmätä vielä uudestaan lähteneisiin lintuihin, mutta Hali törmäsikin metsopoikueeseen pöllyttäen sen lentoon. Poikueen ilmeisesti ainut poika päätti ottaa heti ritolat ja häipyi maisemista. Mutta mikä lähtö! Poikamehto tuli ihan suoraan meitä kohti! Siinä se pyyhki Villen sivulta noin 10 metristä ohi! Siinä olis ollut noutajametsästäjän unelmahetki ampua metto, mutta me kökötimme liikkumattomina paikallaan kuulostellen ryhtyykö Hali haukkumaan puuhun nousseita lintuja.
Puusta kuului potpotusta ja Hali haukkui! Ville eteni varovasti kohti haukkua. Hali ei kuitenkaan ollut kovin innostunut potpottajasta ja haukku muuttui satunnaiseksi haukahteluksi. Jossain vaiheessa lähestyttäessä potpottajaa puusta lähti nuori koppelo. Pelkäsimme, että se vie muut mennessään, mutta potpottaja pysyi puussa piilossa. Lopulta, kun potpottajakin lähti, niin Villen ei olisi paljoa tarvinnut enää siirtyä, kun koppelo olisi tullut näkyviin haulikkohollille. Sitten Halin ei olisi enää tarvinnut kuin päästää ääntä. Ville huusi mulle, että tilanne ohi, vaikka arveli puissa vielä poikuetta olevankin, mutta kun Halikaan ei kiinnostunut hiljaa kököttävistä yhtään. Huudon siivittämänä puista lähtikin vielä muutama metso.
Metson jallitukseen meni noin 40 jännittävää minuuttia. Sinä aikana opimme mm. hiipimään aivan äänettömästi. Itse yritin edetä samanaikaisesti kun Ville, jättäytyen kuitenkin noin 30-40 m jälkeen. Kun nuori koppelo lähti, en uskaltanut enää liikkua, koska pelkäsin, että se oli ehkä minua säikkynyt. Seisoin jalat puutuen, hyttyset korvassa inisten aivan paikallaan melkoisen hetken, kunnes totesin, että liikuttava on tuli karkkoa tai ei, muuten sääsket syö elävältä. Hämmästykseni oli suuri, kun kuusen takana ei näkynytkään enää Villeä. Niin äänettömästi se oli lähtenyt etenemään.
tiistai 9. syyskuuta 2014
"Torahampaat"
Eilen illalla kävimme eläinlääkärillä, joka hampaanpoisto-operaation jälkeen totesi, etteivät kulmahampaat olisi irronneet ikinä. Olivat melkoisen kookkaat ja tiukasti kiinni! Halin "torahampaat" tarvitsivat siis avukseen 163,50 €, jotta heltisivät syvältä leuoista...
torstai 4. syyskuuta 2014
Hali käytöskoulussa
Teimme myös seuraamisharjoituksia ohituksin, pujotteluin ja ringissä juosten kuten näyttelyissä. Hali meni yllättävän kivasti ohitukset ja pujottelut. Hali malttoi myös istua nätisti paikallaan, kun muut pujottelivat ohi. Mutta, mutta... ringissä juoksu oli täysi mahdottomuus. Halia jurppi aivan sairaasti, kun joku juoksi hänen perässään. Sinne piti kurkistella ja haukkua, niin ettei etenemisestä tullut oikeastaan mitään.
Seisotimme koiria myös kuten näyttelyissä eli lähietäisyydellä toisesta koirakosta. Halia hermostutti ensin edellä seisova Fiona, mutta tottui kuitenkin ja seisoi hetkittäin suht nätisti.
Lopuksi syntyi pienoinen painimaaottelu, kun yritimme kännykällä räpsäistä sievää ryhmäkuvaa "koululaisista". Fiona oli ainut, joka istua napotti nätisti paikallaan. Otson kanssa sai hieman vääntää, mutta meidän Hali ei ollut enää oikeastaan ollenkaan yhteistyökykyinen.