Kaiken kalan pilkkikisat

Koko viime viikon oli niin upeat aurinkoiset ulkoilukelit, paitsi perjantaina ja lauantaina. Meillä oli lauantaina "perinteiset" pilkkikilpailut jo neljännen kerran. Sumppuisessa kelissä pilkimme pari tuntia. Minä onnistuin nappaamaan päivän ensimmäisen kalan lähes heti, vaan sen jälkeen kala ei sitten mulla enää syönytkään. 

Kalat tuotiin meille puntariin, mutta yksi innokas apulainen meinasi narskuttaa kalat parempiin suihin ennen kuin ne oli ehditty kunnolla punnita. Onni meinaan kävi hieman kuumana pilkkiahvenien perään hypellen tiskipöydälle, kun ei olisi millään malttanut odottaa punnittavia kaloja enää sekuntiakaan!

Onnin kalanvarasteluyrityksistä huolimatta kalat saatiin punnittua. Kisojen voittajaksi selvisi jo kolmannen kerran Ville "huikealla" hippasen päälle 100 g tuloksellaan (kaksi ahventa ja yksi mahdottoman pieni kiiski). Kolmen kärki oli miesten välillä erittäin tiukka, sillä toiseksi tulleella oli kaksi ahventa, joiden paino oli 99 g! Mahtaa harmittaa, sillä hänelläkin oli kuulemma ollut pikkuruinen kiiski, jonka oli, hetkellisessä mielenhäiriössä, jättänyt jäälle! Kolmannellakin oli kaksi ahventa yhteispainolla 96 g. Minä olin yhdellä 70 g ahvenella neljäs (naisista ensimmäinen, kröhöm). Viidenneksi tuli niin ikään nainen yhdellä 15 g ahvenella. Kuudenneksi jäi minun sisko, jolla ei ollut yhtään kalaa, mutta pilkin päästä hävisi toukat! Kolmella seuraavalla ei ollut yhtään kalaa eikä yhtään nykiä, joten palkintojärjestyksen määräsi pitkä tikku.

Loppuilta kului saunoen ja iltapalaa nauttien. Illallispöydän päätähtenä komeili metso- ja fasaanipata kahdella tapaa. Vaikka nyt itte taas kehun niin oli kyllä aivan älyttömän maukasta, varsinkin jalkalihoista haudutettu valkosipulinen versio! 

Pari kohtausta

Kalle sai tänään kohtauksen klo 00.04 (tasan neljä viikkoa edellisestä kohtauksesta). Ville oli tulossa iltavuorosta kotiin, joten jouduin selviämään kohtauksesta ensimmäistä kertaa yksikseni. Kirjottelin vielä opinnäytetyötä tietokoneella ja Kalle makasi tapansa mukaan tuolini takana. Havahduin siihen, kun Kalle nousee ylös tuoliani vasten. Kääntyessä katsomaan koiraa huomasin, että se on jotenkin oudosti kallellaan. Yritin sanoa Kallelle jotain, mutta oli jo liian myöhäistä. Kalle kaatui kyljelleen ja alkoi kouristella. Kohtaus kesti 4 minuuttia ja isot pissat tuli alle. 

Nyt on iso matto pyykättävänä. Yön aikana tuli hieman enemmänkin pyykkiä (pari koirien pehmolelua, koirien viltti ja muutamia pyyheliinoja), sillä parin tunnin päästä Kalle sai uuden kohtauksen. Taas melko lievä, mutta pienet pissat ja valtavasti kuolaa valui lattialle. Ville tyrkkäsi ensimmäistä kertaa Kallelle Stesolid-puikon tuon toisen kohtauksen jälkeen. En tiedä vaikuttiko puikko mitenkään, mutta yö saatiin nukkua melko rauhassa, kunhan Kalle ensin rauhoittui maate. Se tepsutti melko pitkän tovin edestakaisin pitäen vienoa valittavaa huokailua...

Edit klo 9.42

Hyvä kun olin tuon tekstin saanut julkaistua niin Kalle sai kolmannen kohtauksen. Taas neljä minuuttia ja isot pissat ja hieman kakkaakin alle. Tungin Stesolid puikon Kallelle, kun se oli vielä kohtauksen kourissa jäykkänä. Nyt on koira dumpattu täyteen lääkkeitä, sillä annoin sille vielä puolikkaan ylimääräisen Barbivet-tabletin. Kalle joutui myös jo kolmannen kerran vuorokauden aikana suihkuun...

Edit klo 17.54

Soitin eläinlääkärille ja kyselin, voisiko annostusta nostaa kahteen tablettiin kahdesti päivässä. Näin tehtiin, koska puolellatoista tabletilla kohtauksia tulee liian usein (syyskuusta lähtien keskimäärin kolmen viikon välein). Nyt seuraamme taas jännityksellä tilannetta, miten Kalle reagoi.

Lupaus keväästä

Alkumatkan moottorikelkkauralla mahtuu vaikka tekemään hammastarkastuksen...

Ohhoh, kyllä tässä on meinannut jo tuskastua näihin pilvisiin päiviin. Koko helmikuussa aurinko on näyttäytynyt vain kerran, Kallen synttäriviikonloppuna Porissa. Viikonloppuna koulussa oli opiskelukaverien kanssa puhetta pilvisyydestä ja yksi tokaisi, että kun viime kesäkin oli niin sateinen, niin hän on nähnyt auringon varmasti edelliskesänä! 

Eilen jo oikein uutisoitiin, että on pilvisin talvi "miesmuistiin". Joulukuun alusta maanantaihin 18. helmikuuta asti esim. Jokioisissa on mitattu 41 paistetuntia ja Jyväskylässä vain 18! Onneksi me saimme nauttia sentään välissä Thaimaan auringosta. Siellä aurinko paistoi keskimäärin 12 tuntia päivässä eli saimme kahden viikon aikana nauttia noin 168 aurinkotunnista!!! Mieti nyt, ei ihme jos alkaa täällä pohjolan pimeydessä hieman ahistamaan... ;)

Tänään onneksi vihdoin paistoi aurinko oikein kunnon siniseltä taivaalta! Otin kameran matkaan ja lähdin koirien kanssa kiertämään tuota tunnin metsälenkkiä, jota olemme koko talven hikihatussa pitäneet auki. Tähän mennessä "meidän polulla" ei ole rämpinyt ketään muita, mutta nyt "meidän polun" oli kiertänyt joku iso kenkäinen.

Taivaalla möllötti kuu...

...ja pitkästä aikaa aurinko!

Tule jo!

Metsäpolun varren lumisia "holvikaaria"

Lupaus keväästä?

"Uuh, iihana vaakku!"

Kolusin tänään kotikaupungin kirppareita ystävättären kanssa. Löysin kahdella eurolla veikeän variksen, joka oli ihan pakko ostaa koirille.

Kallella ei ainakaan vielä ole ollut mahdollisuutta napata varista, sillä se tuntuu olevan Hildan aarre... Löytyihän se sitten varis mitä Hildakin tykkää kantaa!

Onnittelukuoro

"Digibiteiksi" lenkillä ikuistui Kallen hurrrrjat paini-ilmeet! Lähempää Kallen ystävällisen painin hurrrjia ilmeitä voi tarkistella klikkaamalla kuvaa.

 

 

Tänään A)tein taas lumitöitä ja B)metsälenkkeilin koirien kanssa opinnäytetyön kirjoittamisen tuoksinnassa. Tein myös huomioita A) monta päivää kestänyt lumisade on vihdoinkin loppunut ja B) pikkulinnut lauloivat sulosti.

 

 Tähän asti on vain kuulunut satunnaisten närhien, varisten tai naakkojen raauntaa sekä punatulkkujen huilumainen "pjyy, hjyy". Tänään äänessä oli kuitenkin monenmontaa sirkuttajaa, josta selkeimmin erottui talitinttien innokas ti-ti-tyy, ti-tyy -konsertti. Ai mutta hei, pikkulinnuthan varmaan lauleli Hildalle synttärionnitteluja! ;)

 

Hilda kun täyttää tänään 3 vee!

 

 

Ei uskois!

 

Onnea! Illalla on luvassa special herkkuruokaa. ;)

Hankidameilua ja -painia

Nyt on metsälenkkejä höystetty dameilulla. Ollaan ettitty niitä hangesta ja tehty markkeerauksia. Tänään räpsin "todisteeksi" muutaman kuvan. On vaan ollut niin lumisateisia päiviä viikonlopusta alkaen, että mustan koiran valokuvaamiseen ei tahdo valo riittää.

Hilda ja lumikuorrutettu dami!

 

Hieman lumettomamman damin vauhdikas palautus!

 

Kallen hauska tyylinäyte. Ihan kuin se sikari suussa askeltaisi tölttiä tai jotain. ;D

 

Välillä riehuttiin niin, ettei jalatkaan pysyneet maassa!

 

 

Hildan karkumatkat

Koirien kanssa on kuluneella viikolla tullut vain metsälenkkeiltyä. Yhtenä päivänä lenkillä oli mukana siskoni ja hänen kultainen Cindynsä Hildan kanssa juoksentelemassa. Kallea ei voinut päästää irti, koska sillä on edelleen vain se yksi ja sama mielessä Cindyn kanssa, vaikkei Kallella ole enää edes munia... Muutaman kerran Kalle sai remmistäkin napattua Cindyn kunnon karhunsyleilyyn eikä Kallea haitannut vaikka Cindy murisi närkästyneenä.

Hildaakaan ei voi kohta päästää irti, sillä se on kunnostautunut karkailuun lähiaikoina. Se oli karannut mummultani, kun olimme talvilomareissulla Thaimaassa. Mummu oli ollut metsässä koirien kanssa ja sieltä tullessa kaatunut tuossa sillalla, joka on itsellekin hieman haasteellinen lumisena ylittää. Kalle oli jäänyt nätisti katselemaan ylös, ilmeisesti melkoisen tovin, yrittänyt mummua, mutta Hilda näki tilaisuuden ja livisti.

Mummu oli hädissään hälyttänyt vatsatautisen siskonimiehen ajelemaan kylää ympäri Hildaa etsimään. Jonkin ajan kuluttua mummun ystävä oli soittanut, että se sinun hoitokoirasi on täällä heidän pihalla! Mummu oli muutama päivä aikaisemmin käynyt koirien kanssa siellä kylässä. Koirat olivat kahvittelun ajan olleet ystävän aidatulla pihalla irti ja saaneet vielä keksiäkin.

Tänään Hilda teki minulle katoamistempun aamumetsälenkiltä tultuamme. Yleensä Hilda tulee kiltisti heti, kun sitä huutaa tai pillittää. Nyt ei kuitenkaan koiraa näkynyt eikä kuulunut missään. Vein Kallen sisälle ja huutelin metsän reunassa Hildaa ehkäpä n. kymmenisen minuuttia. Ajattelin jo, että onko se lähtenyt taas n. 500 metrin päähän keksiä kerjäämään, mutta kohta Hilda ilmestyi metsän suunnasta takaisin. Olisi tehnyt mieli olla sille vihainen, mutta sitä virhettä en kuitenkaan tehnyt. En kyllä ilmaissut tekoiloakaan vaan olin reagoimatta mitenkään. En reagoinut Hildaan vielä sisälläkään hetkeen mitenkään. Hilda istuskeli tovin olohuoneen lattialla hiljaksiin. Toivottavasti mietti, että karkureissu ei ehkä ollutkaan kauhean hyvä juttu.

I-pentueen 8. synttärijuhlat

 

Saimme nauttia kerrankin mahtavasta aurinkosäästä

 

Helmikuu pyörähti käyntiin mukavissa tunnelmissa. Lauantaina (2.2.) oli jälleen aika juhlia porukalla Omskakas I-pentueen synttäreitä Porin liepeillä. Paikalla oli myös pentueen kasvattajat ja kavereita niin, että meren jäällä, Kokemäenjokisuistossa, treenasi iloinen joukko koiria 12 noutajan voimalla (6 flattia ja 6 käyttiskultsua).

 

Treenaajat meren jäällä (5. oikealta on Kalle ja Kallen vieressä Hilda)

 

Hilda ja Kalle ei ihan parhaassa terässä olleet. Liekö lomailu tehnyt tehtävänsä sekä se, että yhteisistä isoista treeneistä on jo aikaa. Hilda ainakin tuntui hämääntyvän kaikesta hälinästä mitä ympärillä tapahtui.

 

Tyytyväinen olen siihen, että sain ohjattua Hildan sokkovarikselle. Ensimmäinen ohjaus olisi loppujen lopuksi johtanut variksen löytymiseen, sillä huomasin, että Hilda sai jo hajun kirsuunsa. Otin Hildan kuitenkin pois, sillä se ei olisi enää ollut ohjaus vaan Hildan omatoiminen etsintä... Toisella yrittämällä, hieman lähempää, ehkäpä n. 30 metristä sain ohjattua Hildan suoraan varikselle. Varista nuuhkittiin, otettiin suuhun ja lähdettiin kaislikosta tulemaan minua kohden. Kaislikkoon piti kuitenkin tirauttaa pisut... Hienoa on, että koko ajan varis kuitenkin pysyi suussa eikä sitä laskettu maahan kertaakaan! Varis tuli myös ihan perille asti ja jopa käteen.

 

Ville ohjasi Kallea ja niiden viimeiset markkeeraukset oli kuulemma menneet hyvin, vaikka Kalle oli säikähtänyt jään räsähtämistä ja tullut ensin takaisin. Tämän jälkeen, räsähtämispaikan mennessä kiertäen, Kalle oli kuitenkin noutanut kakkosmarkkeerauksen molemmat damit talteen.

 

~*~*~*~*~*~*~

 

Vasemmalta: 14-vuotias Suvi-äiti ja 8-vuotiaat pojat: Kide, Paavo ja Kalle.

 

~*~*~*~*~*~*~

 

Treenien päälle nautimme ulkosalla kahvia, munkkia, pannukakkua sekä nuotiomakkaraa.

 

Hilda (keskellä) oli poikien suosikki. Tässä pusutellaan Kelmin ja Vertin kanssa.

 

Hilda "nauttii" saamastaan huomiosta. ;)

 

Iltasella vielä "Paavolaisilla" saunaa ja herkkuruokaa: Paavon noutamaa faasania, kauriinjauhelihapullia, kyyhky- ja hirvipaistia sekä jälkiruoaksi herkullista synttärikakkua.

Jälkkärisynttärikakku ihmisille.

 

Poikien hauskat sammakkokakut. 

 

 Kalle lipoo huuliaan, Paavo haluaisi jo hiipiä hotkaisemaan kakun ja Kide taitaa anoa lähtölupaa...

 

Kiitos kaikille asianosaisille mukavasta päivästä ja varsinkin isäntäperheelle tarjoiluista ja yösijasta!