Metsälenkki

Tänään aamulla oli - 10 astetta pakkasta. Jee! Metsäkoneen möyrimät urat ovat kulkukelpoiset, joten metsälenkit kotiovelta on jälleen saavutettavissa. Aikamoisten oksien ja monttujen yli joutuu tetsaamaan, mutta täytyy sietää.

Metsän siimeksessä on melko syksyisen, ellei jopa kesäisen vihertävää, kuten yllä olevasta kuvasta voi havaita. Mutta risukot ja hakkuuaukeat ovat värjääntyneet kuurasta silmiähivelevän kauniiksi talven ihmemaaksi. Ei uskoisi, että ylä- ja alakuva ovat ihan muutaman askeleen sisällä toisistaan!

Hilda katselee ylilentävää joutsenparvea. Kiirehtikäähän jo etelään!

Melkein kahden tunnin lenkillä ei törmätty kehenkään muuhun, kuten ei yleensäkään. Eräällä avohakkuulla säikytimme kolme teeriakkaa matkoihinsa. Hilda ei lähtenyt niiden perään, vaan katseli kiinnostuneena niiden menoa.

Satunnaista treffiseuraa

Olin Hildan kanssa hakemassa polttopuita takapihalta, kun huomasin, että Hilda tuijottaa aidan toisella puolella, keskellä naapurin pihamaata seisovaa mustaa koiraa. Ajattelin, että takapihan naapurimme on ottanut koiran itselleen.

Koiruus ryntäsi innoissaan meidän aidan luo ja leikkisä kilpajuoksu edes takas aidanvierttä Hildan kanssa alkoi. Iloista rientämistä katsellessa vahvistui ajatus, että Hilda tarvitsee kaverin.

Naapurin pihalle ilmestyi myös hieman vanhempi mies, joka kertoi koiransa päässeen valjaista karkuun eikä saa sitä kiinni. Kyseessä oli puolivuotias narttu... Rotua en huomannut kysyä, mutta muistutti aavistuksen lyhytkarvaista belgianpaimenkoiraa. Mies yritti aina välillä ottaa kopin ohi suhahtavasta nartusta huonolla menestyksellä.

Lopulta kävin sisältä hakemassa koiran herkkuja ja kurkottelin meidän lauta-aidan yli niiden kanssa. Koiruus pysähtyi nuuskimaan kättäni ja oli kovin innokas namien perään. Näin me vain saimme koiruuden lopulta todella helposti kiinni, ilman kummempia koppausyrityksiä. Tyrkytin miehelle vielä muutaman vinkin miten koiran saa tulemaan luokseen.

Ilmeisesti kyseessä oli joku viereisen kadun naapureistamme, mutta en nyt äkkiseltään tunnistanut, että mistä talosta... Terveisiä vaan, jos sattuu tähän kirjoitukseen törmäämään; HILDA kiittää satunnaisesta treffiseurasta!

Onni 10 vuotta!

En ole ollenkaan muistanut juhlistaa Onnin pyöreitä vuosia (tuli täyteen noin kuukausi sitten)!

Onni istuu usein sylissäni, kun olen tietokoneella. Tänään katselimme Onnin juhlavuoden kunniaksi Onnin vanhoja kuvia.

Onnin peppu tukevasti minun sylissä ja etutassut kirjoituspöydällä muistelimme mennyttä vuosikymmentä.

Olkoon Onni omanasi,

päivänpaiste seuranasi.

Painajainen

Me odotamme pakkasia. Tästä meidän talolta tai lähimainkaan sitä ei enää sulan maan aikaan pääse metsälenkille. Metsäkone on jyskyttänyt puolen metrin syvyiset mutaurat, joihin uppoaa sekä koira että emäntä. Ja nyt ne ovat täynnä vettä. Leveyttäkin on sen verran, ettei niistä hyppää erkkikään yli. Eikö kaupunki ole kuullut talvihakkuista?!?

Yllä olevassa kuvassa yritimme metsään toisaalta, noin kilometrin päästä, mutta kone on jyskyttänyt sielläkin... Aivan mahdotonta päästä metsälenkille, joka aikaisemmin oli tavoitettavissa ulko-ovelta! Pakkasia siis odotellessa, jolloin toivottavasti "tuhoalue" jäätyy kulkukelpoiseksi.

Näin muuten viime yönä ensimmäistä kertaa Kallesta unta sen poismenon jälkeen. Kallen autuaimmilla metsämailla kirmaamisesta tulee huomenna tasan kolme kuukautta, mutta eilen yönä Kalle kirmasi Hildan ja jonkun pikkukoiran kanssa unissani. Kesken koirien kirmailun tajusin, että Kallehan puree sitä pientä koiraa. Riensin ottamaan koirulia syliin, mutta Kalle olikin aivan kiltisti ja koirat juoksentelivat sulassa sovussa keskenään. Uneni ei ollut siis mikään painajainen, mutta toivoisin, että tuo meidän metsään pääsyn tuhoaminen olisi. Että voisin nipistää itseäni ja herätä kulkemaan taas sieviä metsäpolkuja!

Ison koivunkannon vasemmalta puolelta meni meidän lenkki polku, joka on nyt tavoittamattomissa...

Maanantai-illan herkku

Heinäsorsapaisti á la Ville

Pikaisesti pannulla ruskistetut sorsapalat padassa 150 asteiseen uuniin noin pariksi tunniksi. 

Perusmausteet: suola, musta- ja valkopippuri sekä nokare voita.

Konstailematonta, takuu mureaa, mehevää ja herkullista. Mmm.

Bon appétit!

Hildan ensimmäinen heinuri

Hildan sorsastuskerrat mahtuvat varmasti molempien käsien sormiin. Nekin kerrat ovat olleet suurimmaksi osaksi rauhallista passissa istuskelua maalla tai veneessä ilman mitään todella kiihottavaa elementtiä. Hildan ainut sorsastusnouto tapahtui viime vuoden elokuussa, eikä sekään mennyt ihan putkeen. Tätä klikkaamalla pääsee kirjoittamaani tavin nouto -juttuun.

Tänään kiihottavia elementtejä oli luvassa roppakaupalla Hildan ensimmäisen sorsajahdin muodossa. Ensimmäisen jahtiosion aikana en päästänyt Hildaa kertaakaan noutamaan, koska se ei osannut olla hiljaa, vaan vinkui ja vonkui hävettävän äänekkäästi.

Toinen jahtisessio sujui paremmin. Hilda ei käynyt enää niin kuumana ja älysi olla hiljaa lukuunottamatta joitakin pieniä herpaannuksia ääntelyn muodossa. Kiitokseksi hyvästä käyttäytymisestä Hilda sai tehdä noutoja. Hildan ensimmäinen heinäsorsanouto ikinä oli haavakko. Hilda loiskautti komeasti veteen uiden haavakkosorsan kiinni ja toi sen kuivalle maalle asti minulle talteen.

Pyhäinpäivän pyyhällys

"Kekrin kirmaus"

Pitkästä aikaa treenasimme tänään dameilla. Teimme ykkös- ja kakkosmarkkeerauksia niin, että molemmat toimivat vuoroon koiranohjaajana ja damin heittäjänä. Teimme myös markkeerauksen häiriöllä. Häiriössä heitin toisen damin Hildan palauttaessa ensimmäistä. Hilda kiinnitti huomiota kesken palautuksen heitettyyn damiin, muttei kuitenkaan lähtenyt hakemaan sitä kesken palautuksen, vaan palautti suussaan olevan damin kuuliaisesti Villelle.

Huomioita treeneistä:

- Hildan markkeerauskyky oli ihan ok, joissain kohdin pitkässä heinikossa markkeeraus meni hieman haun puolelle.

- Hilda kaipaa treeniin haastetta ja vaihtelua, ei jaksa toistaa kauaa samaa ainakaan sen jälkeen, kun juttu on jo ns. hiffattu.

- Otteet damista paikoin hyvät (kuten yläkuvassa), paikoin puutteelliset. Damia kannettiin mm. päästä, kuten alemmassa kuvassa näkyy.

- Palautukset reippaat!

- Luovutukset paikoin hätäiset, pitää olla nopea koppaaja, ettei dami ehdi tippua maahan.

"Pyhäinpäivän pyyhällys"