Koiruus ryntäsi innoissaan meidän aidan luo ja leikkisä kilpajuoksu edes takas aidanvierttä Hildan kanssa alkoi. Iloista rientämistä katsellessa vahvistui ajatus, että Hilda tarvitsee kaverin.
Naapurin pihalle ilmestyi myös hieman vanhempi mies, joka kertoi koiransa päässeen valjaista karkuun eikä saa sitä kiinni. Kyseessä oli puolivuotias narttu... Rotua en huomannut kysyä, mutta muistutti aavistuksen lyhytkarvaista belgianpaimenkoiraa. Mies yritti aina välillä ottaa kopin ohi suhahtavasta nartusta huonolla menestyksellä.
Lopulta kävin sisältä hakemassa koiran herkkuja ja kurkottelin meidän lauta-aidan yli niiden kanssa. Koiruus pysähtyi nuuskimaan kättäni ja oli kovin innokas namien perään. Näin me vain saimme koiruuden lopulta todella helposti kiinni, ilman kummempia koppausyrityksiä. Tyrkytin miehelle vielä muutaman vinkin miten koiran saa tulemaan luokseen.
Ilmeisesti kyseessä oli joku viereisen kadun naapureistamme, mutta en nyt äkkiseltään tunnistanut, että mistä talosta... Terveisiä vaan, jos sattuu tähän kirjoitukseen törmäämään; HILDA kiittää satunnaisesta treffiseurasta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!