Hildan sorsastuskerrat mahtuvat varmasti molempien käsien sormiin. Nekin kerrat ovat olleet suurimmaksi osaksi rauhallista passissa istuskelua maalla tai veneessä ilman mitään todella kiihottavaa elementtiä. Hildan ainut sorsastusnouto tapahtui viime vuoden elokuussa, eikä sekään mennyt ihan putkeen. Tätä klikkaamalla pääsee kirjoittamaani tavin nouto -juttuun.
Tänään kiihottavia elementtejä oli luvassa roppakaupalla Hildan ensimmäisen sorsajahdin muodossa. Ensimmäisen jahtiosion aikana en päästänyt Hildaa kertaakaan noutamaan, koska se ei osannut olla hiljaa, vaan vinkui ja vonkui hävettävän äänekkäästi.
Toinen jahtisessio sujui paremmin. Hilda ei käynyt enää niin kuumana ja älysi olla hiljaa lukuunottamatta joitakin pieniä herpaannuksia ääntelyn muodossa. Kiitokseksi hyvästä käyttäytymisestä Hilda sai tehdä noutoja. Hildan ensimmäinen heinäsorsanouto ikinä oli haavakko. Hilda loiskautti komeasti veteen uiden haavakkosorsan kiinni ja toi sen kuivalle maalle asti minulle talteen.
Tarinaa kansallis- ja varsinkin meidän aarteesta Halista, syntyjään saksalaisesta Hilda-flattineidistä ja löytölapsi Onni-kissasta. Juttuja myös erästelystä, kalareissuista, mökkeilystä ja luonnosta. Hetken huumassa asiaa myös aiheiden vierestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!