torstai 31. tammikuuta 2013

Surin Beach, Phuket, Thailand 12.-27.1.2013

Surin Beach

Ohessa muutama kuva reissustamme Thaimaahan Phuketin saaren Surin Beachille. Kuvat painottuvat "eläimelliseen" meininkiin:

Ko Tapu, joka tunnetaan paremmin nimellä James Bondin saari. Piskuisella saarella on kuvattu 007 ja Kultainen ase elokuvan kohtaus vuonna 1974. Nyttemmin saari oli melkoinen turistirysä, mutta koko matka pitkähäntäveneellä saarelle oli henkeäsalpaavan kaunis. Merestä kohoavia pystykallioita reunustivat rehevät mangrovemetsät. Näimme venematkalla metrisen varaanin uimassa!

Koh Pan Yee merimuslimien paalukylä

Merimuslimien asuintaloja

Kukko ja kana merimuslimien kylässä
 
Kaveri hotellin uima-altaalla

Hotellin uima-allas

Hotellin yllätys Villelle synttäripäivänä!

Ihastuin ikihyviksi thaimaalaiseen keittiöön. Paljon kasviksia ja mausteita. Joissakin paikoissa ruoka oli jopa liian tulista, mutta pääsääntöisesti sopivan mausteista. Paras syömäni ruoka oli Twin Brothers -rantaravintolassa "Fried chicken with cashew nut". Aivan loistava kastike! Olisinpa pyytänyt reseptin. ;) Kyseisen illallisannoksen riisillä sai 180 Bahtilla eli 4,5 eurolla.

Thaimaassa syödään lusikalla haarukkaa apuna käyttäen. Veistä ei todellakaan tarvinnut edes kanankoipea syödessä, sillä koipi oli kypsennetty niin murean hyväksi.

Thaimaassa kiitetään sanomalla "kopkunkhaa" (naiset) tai "kopkunkhrap" (miehet).

Villen synttärien kunniaksi kävimme syvänmeren kalastusreissulla Andaman merellä. Raya Diversin järjestämä vetouistelureissu oli erittäin mukava, mutta kalansaalis jäi vaisuksi. Koko päivänä vain yksi pieni tonnikala, joka osui jonkun Sirpan vapaan. Muita saaliita olivat muovipussi ja Villen vapaan osunut ajelehtiva puupölkky!

Lounasta odotellessa halukkaat saivat snorklata Raya saaren edustalla. Minulle tuli kiire takaisin laivaan siinä vaiheessa, kun pohjassa uiskennellut merikäärme lähti kalliota pitkin nousemaan pintaan! Mikäli merikäärme puree, niin kuulemma elävänä selviää, jos pysyy hengissä niin kauan kuin myrkky vaikuttaa, sillä vastamyrkkyä ei ole!

Snorklauslahti kalareissun lomassa

Takaisin tulomatkalla näin paatin yläkannelta pariin otteeseen kilpikonnan lipuvan ohitsemme. Kilpparit olivat noin 50 cm halkaisijaltaan.

Ehkä ihan kaikista parasta, kuumuuden lisäksi (ilma + 32, merivesi n. + 28 = soijaa pukkaa!), oli norsut. Villen sisko perheineen tuli Thaimaahan meidän toisella viikolla, juhlimaan Petterin pyöreitä synttäreitä. Yhtenä päivänä kävimme Helin ja Martan (kohta 4 v.) kanssa norsuilla ratsastamassa!

Pikku ellu

Valkoinen riikinkukko Phuket Fantaseassa

Petterin syntymäpäivänä kävimme Phuket Fantasea teemapuistossa. Siellä oli mm. valkoisia tiikereitä, mutta en laita niistä kuvaa tähän, koska niitä kävi sääli. Olivat pienessä lasikopissa näytillä ja ramppasivat lasin edessä rauhattomina edes takas... Lisäksi minulla ei ollut kameraa mukana, vaan kaikki kuvat räpsittiin Villen kännykällä, joten laatu on surkea.

Fantaseassa oli myös buffet illallinen. Ruokapaikka oli niin iso, että se veti yhtäaikaa 4000 ihmistä! Ruoka oli hyvää, mutta suurin osa minun makuhermoilleni aivan liian tulista. Lieskat vain lensivät suusta!

Itse Phuket Fantasea show oli aika pitkäveteinen, vaikkakin erittäin hieno upeine lavasteineen ja ilotulitteineen. Lavalla vilahti myös eläimiä mm. tiikeri, norsuja, vesipuhveleita, valkoinen poni, kilejä ja kyyhkyjä. Ihan parasta ja hauskinta koko showssa oli lavan poikki pää kolmantena jalkaja juossut kanalauma! Miten ihmeessä ne sai ne niin juoksemaan? Kanat oli varmaan nälissään ja rynnivät innoissaan kohti lavan toisessa päässä häämöttävää jyvälaaria!

Tree Nymph, Idea Leuconoe

Thaimaassa oli paljon ihania ja ISOja perhosia. Komeimmat perhoset näimme perhosfarmilla sekä Big Buddhan patsaalla. Ne alkoivat olemaan jo lähes pikkulinnun kokoisia lintuperhosia.

Vierailimme kahdella eri temppelialueella. Ensimmäinen temppeli oli Wat Shuwan Khuha apinaluolatemppeli. Luolan uumenissa lenteli noin mustarastaan kokoisia lepakoita! Toinen temppelialue oli 45 metrin korkuisen Big Buddha patsaan tuntumassa 380 m korkealla kukkulalla. Molemmilla alueilla oli hauskoja apinoita vapaana "häiriköimässä".


Muita eläintuttavuuksia irrallaan juoksevien koirien ja kissojen lisäksi oli n. 8 cm kokoiset koppakuoriaiset ja parit isot hämähäkit (joista toinen onneksi oli kuollut)!

Eläinkunnasta kiusana, varsinkin minulle, olivat moskiitot. Alkulomasta kintut olivat täynnä ikävästi kutiavia paukamia.

Yhtenä päivänä Surinin rannassa oli melko paljon pieniä meduusoja. Tietenkin jouduin heti meduusan polttamaksi ja jalassa kirveli tovin 10 cm punainen alue...

Eläintenbongauksen lisäksi kävimme mm. hieronnoissa. Tunnin hieronta maksoi 400 Bahtia eli 10 euroa! Manikyyri 200 Bahtia. Pedikyyri + Foot scrub 300 Bahtia. Eihän niitä vaan voinut olla ottamatta. Loman toisella viikolla kävimme hierottavana lähes joka päivä!

Hotellin hierontamaja altaan tuntumassa

Mitenhän tämän "jet lagin" saisi taltutettua? Tänäänkin taas herätty klo 04.30, kun sehän olisi Thaimaassa jo niin 9.30. Ja iltasella nukuttaa armottomasti jo viimeistään klo 20...

maanantai 28. tammikuuta 2013

Täyshellintää

Olemme koko porukka olleet täyshellinnässä pari viikkoa. Mummu muutti talvilomamme ajaksi meille asumaan ja hoiti eläimiä, kun me olimme Thaimaassa nauttimassa + 32 asteen lämmöstä. Siskonikin oli kantanut oman kortensa kekoon. Hilda oli päässyt muutaman kerran painimaan siskoni kultsun Cindyn kanssa. Tytöillä oli ollut kivaa!

Reissun aikana Kalle täytti 8-vuotta. Lähetin mummun kautta Kallelle synttärirapsutukset. Sain tekstiviestiini vastauksen, että kiitos, Kalle ymmärsi. :)

Muutaman kymmenen minuutin päästä puhelimeni soi. Mummu kertoi, että synttärirapsutusten jälkeen ei ollut mennyt kauaa, kun Kalle oli saanut epilepsiakohtauksen (reilu 4 vkoa edellisestä kohtauksesta). Rassukka varmaan innostui niin kovasti emännän ja isännän muistamisesta...

Eilen illalla tosiaan reilu 11 tunnin lento (puuuh...) oli perillä n. 19.30. Pääsimme tullissa tv:stäkin tutun huumekoiran haisteltaviksi. Kyllä hieman jännitti, jos koiruus jostain ihan muusta syystä olisikin innostunut minusta, mutta ihan työasialla koira oli eikä intoillut muun kuin sen hajun perään minkä pitikin. Hieman ennen meitä koiruus merkkasi jonkun matkalaukun ja kyseinen henkilö vinkattiin sivuun tarkistettavaksi. Meistä koira ei kuitenkaan ollut mitenkään kiinnostunut.

Kotiovella meitä haistelikin sitten ihan erilainen sakki. Hilda tuli ensimmäisenä hienovaraisesti nuuhkimaan, ihan kuin muistellen, että ketäs nämä tyypit onkaan. Kalle muisti heti ja häntä vihmoi innostuneena. Kohta jo molemmat olivat aivan onnesta sekaisin, kun normaali palvelusväki oli palannut! Hännät viuhuivat ympyrää, örinä ja touhu oli melkoisen vauhdikasta! Kissakin kömpi jostakin laiskasti katsomaan mistä koirat sekosivat ja kehräili tyytyväisenä etäämmällä.

It's good to be home!

Surin Beachin "Kalle".

torstai 10. tammikuuta 2013

Onni toipuu catfightista

Noin viikko sitten kirjoittelin Onnin kissatappelusta. Miten se tuli kotiin nenänpieli revittynä ja turvoksissa. Tuosta Onnin turvonneesta naamataulusta tuli mieleen yksi Onnin ensimmmäisistä kesistä. Ville katteli ikkunasta Onnia ja tokaisi, että on tolla meidän kissalla kyllä julmetun kokoinen pää... Hämmästeltiin sitä sitten oikein yhdessä, kunnes lähempi tarkastelu osoitti, että Onnilla oli koko toinen puoli naamasta turvoksissa eikä se mikään isopäinen katti ollutkaan. Sitä oli ilmeisesti ampiaiset pistäneet!

No joo, mutta takaisin viiko sitten tapahtuneeseen... eli taloudesta löytyi eläimille tarkoitettuja antibiootteja, mitä rupesin heti Onnille antamaan toivoen, ettei eläinlääkärille tarvitsisi lähteä. Onni piti kyllä huolestuttavaa "tyrskintää" syödessään, joten pelkäsin, että sen hengitystiehyeet (tai jotkut sellaiset...)on vahingoittuneet. Myöhemmin löysin Onnin mahastakin reikiä. Muutama jäljistä oli sen verran syvä, että niissä oli ns. koteloitumis- ja mätimisvaara.

Nyt Onnille on syötetty viikon verran antibioottitabletteja. Tabletit on kelvanneet ruokaan murskattuna hyvin. Näyttäisi siltä, että haavat ovat parantuneet.

lauantai 5. tammikuuta 2013

Hilda fasujahdissa

Hiltu ja muutama noudettu fasu

Meillä herkutellaan lähipäivinä fasaanipaistilla, sillä olin eilen Hildan kanssa ensimmäistä kertaa fasaanijahdissa koiraohjaajana. Hyvin jaksoin buranan voimalla, vaikka flunssa iski pari päivää sitten. Erehdyin eilen jopa luulemaan, että nuha meni jo, mutta tänään niitetään eilistä kauraa. Nenä on aivan tukossa ja pää kuin haminan kaupunki.

Hilda on tähän mennessä noutanut vain pakasteesta sulatetun fasaanikanan ja muistaakseni vain kerran. Luotto Hildaan ei siis ollut kauhean suuri ja lähtökohtaisesti oletin, että jahtimme loppuu lyhyeen eli niin sanotusti hyvin äkkiä poistumme takavasemmalle ja karautamme kesken jahdin noloina kotiin...

Jahti ei kauhean kunniakkaasti käynnistynyt, sillä Hilda sinkaisi ensimmäisessä noudossa aivan toisaalle kuin olisi pitänyt. Kaahasi siellä tovin omapäisesti kuuntelematta huutojani tai pillityksiäni. Tuli sieltä sitten tuokion kuluttua ja nappasi matkalla fasaanikukon suuhunsa.

Sen jälkeen Hildalle kutakuinkin aukeni, ettei täällä kuulu mielivaltaisesti juoksennella, vaan noudetaan pudotettu lintu. Ensimmäiselle passipaikalle meille tuli parhaiten lintuja ja Hilda pääsikin tekemään monen monta peräkkäistä noutoa.

Kaikenkaikkiaan noutoja tuli neljälle passipaikalle yhteensä parisenkymmentä. Hilda teki siis päivän aikana enemmän riistanoutoja oikeassa jahtitilanteessa kuin koko lähes kolmen ikävuotensa aikana yhteensä! Palautuksista suurin osa tuli ihan perille asti tai ainakin taippareissa hyväksyttävälle etäisyydelle, myös haavakot.

Kahdessa viimeisessä noudossa Hilda kuumui liikaa. Fasaanikukot jäivät pirteiksi haavakoiksi ja lähtivät pitkillä koivillaan juoksemaan. Hilda joutui ajamaan niitä oikein tosissaan takaa, ja syöksymään kimppuun, että sai napattua kukon kiinni. Siitä Hilda taisi keksiä, että niitähän onkin mukava jahdata! Kaksi viimeistä palautusta menikin sitten hieman makaaberiksi jahdiksi, kun Hilda leikkijahtaa fasaania ja minä Hildaa... Ilman tuota lopun, ehkä jopa pienoista katastrofia, antaisin Hildalle koko päivän työskentelystä lempeästi kasi miinus. Nyt annan ehkä kuitenkin vain seiska miinus, vaikkakin:

a) olimme jahdissa koko päivän eli n. 6 h
b) emme rikkoneet yhtään riistalintua, vaikka otteet loppua kohden kovenivat
c) noudimme myös haavakot
d) noudimme myös isot fasaanikukot
e) emme vinkuneet häiritsevästi
f) osallistuimme ensimmäisen passipaikan jälkihakuun ja löysimme fasaanikukon
g) emme pilanneet seuraavien passitusten ajoja tai koko fasaanijahtia...

Kiitos Sarille ja Jyrkille, että kehtasitte ottaa meidät mukaan sekä Jyrkille & Somalle Hildan vierustuesta jahtitilanteessa!

keskiviikko 2. tammikuuta 2013

Äänekäs treeniyleisö & haavoittunut katutappelija

Höystimme eilisen lenkkimme joki- ja järvirannassa koirien kanssa dameilla. Vettä tuli taivaan täydeltä tehden kulkualustan lähes vahingoittavan liukkaaksi.

Ensin muistidami. Liekö yleisöstä hieman hämääntyneenä Hilda ei ensimmäisellä lähetyksellä saanut damia lumiselta sänkipellolta talteen vaan Hilda piti ottaa pois, koska se meinasi siirtyä hakualueen ulkopuolelle. Alueraja oli tiukka, sillä houkuttelevasti ääntelevän yleisön sekaan ei missään tapauksessa voisi koiria laskea.

 
Houkuttelevasti kääkättävä yleisö kurkki meitä uteliaana pullan toivossa

Seuraavassa järven tuntuman mutkassa Hilda karkasi ensimmäisen kakkosmarkkeerauksen heittojen välissä minulta. Kalle saikin hakea molemmat damit. Herra Kallen työskentelyä oli ilo seurata!

Teimme vielä linjaa sokkona kuitenkin niin, että damit oli selkeästi pystyssä lumessa. Lähetysten välissä pidennettiin aina matkaa. Lopuksi minun piti palkata Hilda hienosta työskentelystä villillä damiheitolla, jonka perään saa singahtaa! Samaan aikaan minulta putosi taskusta dami, jonka Hilda koppasi eikä huomannut palkkaheittoani.

Ville lähetti Kallen hakemaan heittämääni damia. Kalle juoksi damin ohi. Pillitön Ville huuteli Kallea takaisin päin ja damin sivulla seisautti Kallen "stop", näytti kädellä vasemmalle ja vihelteli "siinä". Kalle on kyllä mahtavassa iskussa! Kuunteli ohjausta täydellisesti ja kaivoi damin hagesta esiin!

Koirien vuosi alkoi siis reippaissa ja iloisissa tunnelmissa, mutta Onni tuli viime yön jälkeen kotiin erittäin rähjäisen näköisenä.
 
Onnin pää on ihan katujyrän alle jääneen näköinen. Pitkät kaulakarvat takussa ja koko pää aivan märän oloinen. Onnin turkista löytyi kissan irronneita kynnen kuoria. Onnin nenän pielessä on haava ja nenä on turvonnut. Sitä on katutappelussa kohdattu varteenotettava vastustaja pitkästä aikaa...

tiistai 1. tammikuuta 2013

"Häppi nyy jiar!"

 
Niin se vaihtui vuosi säässä, joka tuli hieman liiankin tutuksi kesän mittaan eli melko rankassa vesisateessa. Puolen yön jälkeen sentään sateli karvahattuja, mutta aamuyöstä se oli näköjään vaihtunut taas vesisateeksi.
 
Kelistä viis, se on uusi vuosi siis!