Höystimme eilisen lenkkimme joki- ja järvirannassa koirien kanssa dameilla. Vettä tuli taivaan täydeltä tehden kulkualustan lähes vahingoittavan liukkaaksi.
Ensin muistidami. Liekö yleisöstä hieman hämääntyneenä Hilda ei ensimmäisellä lähetyksellä saanut damia lumiselta sänkipellolta talteen vaan Hilda piti ottaa pois, koska se meinasi siirtyä hakualueen ulkopuolelle. Alueraja oli tiukka, sillä houkuttelevasti ääntelevän yleisön sekaan ei missään tapauksessa voisi koiria laskea.
Houkuttelevasti kääkättävä yleisö kurkki meitä uteliaana pullan toivossa
Seuraavassa järven tuntuman mutkassa Hilda karkasi ensimmäisen kakkosmarkkeerauksen heittojen välissä minulta. Kalle saikin hakea molemmat damit. Herra Kallen työskentelyä oli ilo seurata!
Teimme vielä linjaa sokkona kuitenkin niin, että damit oli selkeästi pystyssä lumessa. Lähetysten välissä pidennettiin aina matkaa. Lopuksi minun piti palkata Hilda hienosta työskentelystä villillä damiheitolla, jonka perään saa singahtaa! Samaan aikaan minulta putosi taskusta dami, jonka Hilda koppasi eikä huomannut palkkaheittoani.
Ville lähetti Kallen hakemaan heittämääni damia. Kalle juoksi damin ohi. Pillitön Ville huuteli Kallea takaisin päin ja damin sivulla seisautti Kallen "stop", näytti kädellä vasemmalle ja vihelteli "siinä". Kalle on kyllä mahtavassa iskussa! Kuunteli ohjausta täydellisesti ja kaivoi damin hagesta esiin!
Koirien vuosi alkoi siis reippaissa ja iloisissa tunnelmissa, mutta Onni tuli viime yön jälkeen kotiin erittäin rähjäisen näköisenä.
Onnin pää on ihan katujyrän alle jääneen näköinen. Pitkät kaulakarvat takussa ja koko pää aivan märän oloinen. Onnin turkista löytyi kissan irronneita kynnen kuoria. Onnin nenän pielessä on haava ja nenä on turvonnut. Sitä on katutappelussa kohdattu varteenotettava vastustaja pitkästä aikaa...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!