Noin viikko sitten kirjoittelin Onnin kissatappelusta. Miten se tuli kotiin nenänpieli revittynä ja turvoksissa. Tuosta Onnin turvonneesta naamataulusta tuli mieleen yksi Onnin ensimmmäisistä kesistä. Ville katteli ikkunasta Onnia ja tokaisi, että on tolla meidän kissalla kyllä julmetun kokoinen pää... Hämmästeltiin sitä sitten oikein yhdessä, kunnes lähempi tarkastelu osoitti, että Onnilla oli koko toinen puoli naamasta turvoksissa eikä se mikään isopäinen katti ollutkaan. Sitä oli ilmeisesti ampiaiset pistäneet!
No joo, mutta takaisin viiko sitten tapahtuneeseen... eli taloudesta löytyi eläimille tarkoitettuja antibiootteja, mitä rupesin heti Onnille antamaan toivoen, ettei eläinlääkärille tarvitsisi lähteä. Onni piti kyllä huolestuttavaa "tyrskintää" syödessään, joten pelkäsin, että sen hengitystiehyeet (tai jotkut sellaiset...)on vahingoittuneet. Myöhemmin löysin Onnin mahastakin reikiä. Muutama jäljistä oli sen verran syvä, että niissä oli ns. koteloitumis- ja mätimisvaara.
Nyt Onnille on syötetty viikon verran antibioottitabletteja. Tabletit on kelvanneet ruokaan murskattuna hyvin. Näyttäisi siltä, että haavat ovat parantuneet.
Tarinaa kansallis- ja varsinkin meidän aarteesta Halista, syntyjään saksalaisesta Hilda-flattineidistä ja löytölapsi Onni-kissasta. Juttuja myös erästelystä, kalareissuista, mökkeilystä ja luonnosta. Hetken huumassa asiaa myös aiheiden vierestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!