Riemukasta vuoden vaihdetta!

Hilda ja Cindy toivottaa ihanaa vuoden vaihdetta maailman parhaan hirsisaunan kuistilta!

Hiihtelyä ja uintia

On hiihdetty kovin. Ja potkukelkkailtu. Eilen  ja toissapäivänä oli aivan mahdottoman liukas mökkitie. Tiellä ei tahtonut pysyä millään kapistuksella, varsinkaan potkukelkalla ja melko huonosti autolla. Turvallisin etenemismuoto oli sukset metsän siimeksessä. Yllä olevassa kuvassa tutkiskelemme hiihtäen Taina-myrskyn aiheuttamia vahinkoja Kiviniemessä.

Koirat uhka- vai jopa tyhmänrohkeina mökkilammen jäällä...

Tänään ulkoilutimme havelikkoa omilla mailla pomppujäniksen toivossa. Näimme jänön jälkiä ja papanoita, mutta itse ristihuuli pysytteli visusti piilossa. Melko raskas keli koirien liikkua, kun ei ole hankikantoa. Sinnikkäästi kuitenkin painelivat hajujen perässä. Loppumatkasta kulkivat jonkun verran myös jättämäämme latua pitkin.

Joessa oli vettä ihan pirilaitaan. Majavasta ei näkynyt merkkejä. Liekö siirtynyt muille maille vähävetisen kesän seurauksena. Ennakkoon pelkäsimme, että koirat putoavat joella heikkoihin jäihin. No eivät pudonneet, joki oli suurimmaksi osaksi sula, ja koirat kävivät ihan oma-aloitteisesti uimassa ulkolämpötilan ollessa + 1 astetta!

Hildalla on kaveri

Hildalla on kaveri täällä. Siskoni kultainen Cindy.

Eilen hiihtolenkillä Cindy pyöri metson jätöksissä niin, että pääsi meidän kanssa illalla saunaan. Hilda toi meille samaiselta reissulta teeren siiven.

Eilinen ihana lumisade vaihtui tänään tuuleen ja vesisateeseen. Kävimme kelistä viis parin tunnin liukkaalla kävelylenkillä koirien kanssa. Emme kovin kauas mökiltä edenneet, kun pöllytimme tienreunan puusta ukkometson matkoihinsa. Hilda toi taas myös tuliaisia matkanvarrelta: teeren torson.

Kuusipuu

Hiihtoreissun päätteeksi tuotiin ihka oikea kuusi tupaan. Kuusessa on oikeat kynttilät ja olkikoristeet. Ulkona satelee lisää lunta. Mikä joulufiilis! Jouluruoat ei kyllä enää uppoa. Olin viime joulua varten kirjoittanut itselleni blogiin, että muista ettei joulu tule pelkällä lampaan- ja metsonpaistilla, vaan tarvitaan kinkku. Nyt voisin melkein ensi joulua silmälläpitäen vinkata itselleni, että älä syö ollenkaan jouluruokia! Mikä ähky, huh.

Vihreästä valkoiseen

Yhdeksässä ajotunnissa takapihan joulumaisema vaihtui vetisestä ja vihreästä valkoiseen. Tosin melko leuto + 3 astetta täälläkin.

Onni oli melkoinen kikkailija. Tässä se hyppäsi astiakaapin päälle nuuhkimaan katon nurkkia. Yhdessä vaiheessa se ehti pöydälle ja jo sillä kylki savusi kynttilän liekistä, eikä kissa itse huomannut mitään!

Rauhallista joulua

VIIKON KUVAT: PISARA

Kuluneella viikolla on satanut enemmän ja vähemmän vettä. Ilmatieteenlaitos povaa niinkin hurjaa joulukeliä kuin + 5 astetta. Kaverit on postanneet naamakirjaan kuvia, kun penkkikarkulaisorvokit kukkivat perunamaassa... Luminen tai edes kuurainen jouluaatto jää haaveeksi. Viettäkäämme siis vihreää joulua. 

Käsinvirkattu pyöreä matto

Sain maanantaina hankituksi itselleni vihdoin kaksi käsintehtyä pyöreää mattoa, ja vielä edullisesti. Olen suunnitellut sellaisten tekemisen opettelua itsekin, mutta on vahvasti edelleen suunnitteluasteella...
Isomman maton laitoin eteiseen (näkyy hieman edellisessä postauksessa) ja toisen maton lätkäisin keittiöön.

Mutta keittiön maton keskelle ilmestyi lähes saman tien jotain ylimääräistä ja karvaista:

... karvakasa ei häiriintynyt edes astioiden kolistelusta...

... saatikka Hildan risujen perkuusta...

... vaan matolla vääntäydyttiin rennompaan asentoon. 

Siinä, kulkuväylällä, köllöteltiin tientukkeena koko päivä.

Yskä

Hilda joutuu ottamaan nyt rennosti. Se ei pääse rynnistämään metsään, vaan pitää narulenkkeillä kevyesti. Syynä moiseen on Hildan yskä, joka ilmenee vain ja juuri, kun koira kiihtyy ja touhottaa.

Hilda sai eilen yskään viikon antibioottikuurin (2 tbl 2 x vrk). Lääkärin mukaan Hilda on joko vilustunut tai sitten se on ns. kennelyskää, joten olemme varuiksi myös "karanteenissa" emmekä saa haistella muita koiria.

Hildalta kuunneltiin eläinlääkärillä keuhkot ja otettiin verikokeella tulehdusarvot, jotka eivät olleet hälyttävät.

VIIKON KUVAT: TURUN TUOMIOKIRKKO

Turun tuomiokirkon tornin korkeus on n. 85,5 m.

Vasemmassa kulmassa ihminen viisaamassa tuomiokirkon vaikuttavaa kokoa.

Turun tuomiokirkossa oli esillä italialaista seimitaidetta. Kuvassa pieni pala Francesco Artesen jättiseimestä, jonka pohjapinta-ala on reilu 20 neliötä. Asetelma oli täynnä toinen toistaan taitavampia yksityiskohtia. Noin neljän minuutin valoesityksen aikana maisema elää aamun sarastuksesta yön pimeyteen erittäin kauniin musiikin säestämänä. Taitelija toivoo seimen pysäyttävän ihmiset ajattelemaan maailmasta katoavia arvoja eli nöyryyttä, yksinkertaisuutta, ihmissuhteita ja perhettä.

Erittäin kaunis ja rauhallinen melodia, hämyinen tuomiokirkon tunnelma ja tämä taideteoskin tekivät minuun kokonaisuudessaan erittäin liikuttavan vaikutuksen.

VIIKON KUVAT: KUURA

Haukkuva kettukoira

Yön aikana oli satanut lunta, niin että takapihalta siintävä vihreys on vihdoinkin vaihtunut valkoiseen lumipeitteeseen. Lähdin Hildan kanssa aamupäivällä katsomaan metsänväen jälkiä. Pääasiassa näkyi hiiren jälkiä ja muutamat hieman isommat jäljet, ehkä lumikon. Oli alkanut satamaan uudelleen lunta, joten jäljet peittyivät pikkuhiljaa lumiharsoon.

Törmäsimme kuitenkin aivan tuoreisiin ketun jälkiin. Hilda lähti niitä innokkaana seuraamaan aivan jälkijonon päällä kirsu maata viistäen.

Hildan ja ketun jäljet

Kohta huomaan parin sadan metrin päässä vilauksen ja samassa Hilda ampaisee haukkuen perään! Kettu-perhana painatti Hildan edellä minkä lyhyehköistä kintuistaan pääsi!

Hilda palasi vihellyksestä ketun kannoilta, ihan hieman kiihkoissaan.

Takaisin kotiin päin kuljimme erään avohakkuun poikki. Hilda sai keskeltä hakkuuta erittäin mielenkiintoiset vainut. Lähdin katsomaan mitä Hilda touhukkaana haistelee. Siellä kulki tuoreet, pienellä veritipalla höystetyt kauriin jäljet.

VIIKON KUVAT: PUNAINEN

Pidän blogissa viikon kuvat -teemaa joulukuun ajan, jossa julkaisen ko. viikolla ottamiani kuvia 1 - 5 kpl tiettyyn aiheeseen liittyen. Alkaneen joulukuun kunniaksi ensimmäinen aihe on punainen.

Punainen se on vaaleanpunainenkin.

 Arvaatko minkä puutarhasta löytyvän pensaan nuppuja nämä ovat?

 Katso vastaus kirjoituksen lopusta!

Juhannusruusu.

Pullukat.

Tuulen tuomaa.

Kielo.

P.S

Toisessa blogissani julkaisen valokuvajoulukalenteria. Tässä linkki blogiin.

Osuiko arvauksesi oikeaan? Kyseessä on mustaviinimarjapensas!

Metsälenkki

Tänään aamulla oli - 10 astetta pakkasta. Jee! Metsäkoneen möyrimät urat ovat kulkukelpoiset, joten metsälenkit kotiovelta on jälleen saavutettavissa. Aikamoisten oksien ja monttujen yli joutuu tetsaamaan, mutta täytyy sietää.

Metsän siimeksessä on melko syksyisen, ellei jopa kesäisen vihertävää, kuten yllä olevasta kuvasta voi havaita. Mutta risukot ja hakkuuaukeat ovat värjääntyneet kuurasta silmiähivelevän kauniiksi talven ihmemaaksi. Ei uskoisi, että ylä- ja alakuva ovat ihan muutaman askeleen sisällä toisistaan!

Hilda katselee ylilentävää joutsenparvea. Kiirehtikäähän jo etelään!

Melkein kahden tunnin lenkillä ei törmätty kehenkään muuhun, kuten ei yleensäkään. Eräällä avohakkuulla säikytimme kolme teeriakkaa matkoihinsa. Hilda ei lähtenyt niiden perään, vaan katseli kiinnostuneena niiden menoa.

Satunnaista treffiseuraa

Olin Hildan kanssa hakemassa polttopuita takapihalta, kun huomasin, että Hilda tuijottaa aidan toisella puolella, keskellä naapurin pihamaata seisovaa mustaa koiraa. Ajattelin, että takapihan naapurimme on ottanut koiran itselleen.

Koiruus ryntäsi innoissaan meidän aidan luo ja leikkisä kilpajuoksu edes takas aidanvierttä Hildan kanssa alkoi. Iloista rientämistä katsellessa vahvistui ajatus, että Hilda tarvitsee kaverin.

Naapurin pihalle ilmestyi myös hieman vanhempi mies, joka kertoi koiransa päässeen valjaista karkuun eikä saa sitä kiinni. Kyseessä oli puolivuotias narttu... Rotua en huomannut kysyä, mutta muistutti aavistuksen lyhytkarvaista belgianpaimenkoiraa. Mies yritti aina välillä ottaa kopin ohi suhahtavasta nartusta huonolla menestyksellä.

Lopulta kävin sisältä hakemassa koiran herkkuja ja kurkottelin meidän lauta-aidan yli niiden kanssa. Koiruus pysähtyi nuuskimaan kättäni ja oli kovin innokas namien perään. Näin me vain saimme koiruuden lopulta todella helposti kiinni, ilman kummempia koppausyrityksiä. Tyrkytin miehelle vielä muutaman vinkin miten koiran saa tulemaan luokseen.

Ilmeisesti kyseessä oli joku viereisen kadun naapureistamme, mutta en nyt äkkiseltään tunnistanut, että mistä talosta... Terveisiä vaan, jos sattuu tähän kirjoitukseen törmäämään; HILDA kiittää satunnaisesta treffiseurasta!

Onni 10 vuotta!

En ole ollenkaan muistanut juhlistaa Onnin pyöreitä vuosia (tuli täyteen noin kuukausi sitten)!

Onni istuu usein sylissäni, kun olen tietokoneella. Tänään katselimme Onnin juhlavuoden kunniaksi Onnin vanhoja kuvia.

Onnin peppu tukevasti minun sylissä ja etutassut kirjoituspöydällä muistelimme mennyttä vuosikymmentä.

Olkoon Onni omanasi,

päivänpaiste seuranasi.

Painajainen

Me odotamme pakkasia. Tästä meidän talolta tai lähimainkaan sitä ei enää sulan maan aikaan pääse metsälenkille. Metsäkone on jyskyttänyt puolen metrin syvyiset mutaurat, joihin uppoaa sekä koira että emäntä. Ja nyt ne ovat täynnä vettä. Leveyttäkin on sen verran, ettei niistä hyppää erkkikään yli. Eikö kaupunki ole kuullut talvihakkuista?!?

Yllä olevassa kuvassa yritimme metsään toisaalta, noin kilometrin päästä, mutta kone on jyskyttänyt sielläkin... Aivan mahdotonta päästä metsälenkille, joka aikaisemmin oli tavoitettavissa ulko-ovelta! Pakkasia siis odotellessa, jolloin toivottavasti "tuhoalue" jäätyy kulkukelpoiseksi.

Näin muuten viime yönä ensimmäistä kertaa Kallesta unta sen poismenon jälkeen. Kallen autuaimmilla metsämailla kirmaamisesta tulee huomenna tasan kolme kuukautta, mutta eilen yönä Kalle kirmasi Hildan ja jonkun pikkukoiran kanssa unissani. Kesken koirien kirmailun tajusin, että Kallehan puree sitä pientä koiraa. Riensin ottamaan koirulia syliin, mutta Kalle olikin aivan kiltisti ja koirat juoksentelivat sulassa sovussa keskenään. Uneni ei ollut siis mikään painajainen, mutta toivoisin, että tuo meidän metsään pääsyn tuhoaminen olisi. Että voisin nipistää itseäni ja herätä kulkemaan taas sieviä metsäpolkuja!

Ison koivunkannon vasemmalta puolelta meni meidän lenkki polku, joka on nyt tavoittamattomissa...

Maanantai-illan herkku

Heinäsorsapaisti á la Ville

Pikaisesti pannulla ruskistetut sorsapalat padassa 150 asteiseen uuniin noin pariksi tunniksi. 

Perusmausteet: suola, musta- ja valkopippuri sekä nokare voita.

Konstailematonta, takuu mureaa, mehevää ja herkullista. Mmm.

Bon appétit!

Hildan ensimmäinen heinuri

Hildan sorsastuskerrat mahtuvat varmasti molempien käsien sormiin. Nekin kerrat ovat olleet suurimmaksi osaksi rauhallista passissa istuskelua maalla tai veneessä ilman mitään todella kiihottavaa elementtiä. Hildan ainut sorsastusnouto tapahtui viime vuoden elokuussa, eikä sekään mennyt ihan putkeen. Tätä klikkaamalla pääsee kirjoittamaani tavin nouto -juttuun.

Tänään kiihottavia elementtejä oli luvassa roppakaupalla Hildan ensimmäisen sorsajahdin muodossa. Ensimmäisen jahtiosion aikana en päästänyt Hildaa kertaakaan noutamaan, koska se ei osannut olla hiljaa, vaan vinkui ja vonkui hävettävän äänekkäästi.

Toinen jahtisessio sujui paremmin. Hilda ei käynyt enää niin kuumana ja älysi olla hiljaa lukuunottamatta joitakin pieniä herpaannuksia ääntelyn muodossa. Kiitokseksi hyvästä käyttäytymisestä Hilda sai tehdä noutoja. Hildan ensimmäinen heinäsorsanouto ikinä oli haavakko. Hilda loiskautti komeasti veteen uiden haavakkosorsan kiinni ja toi sen kuivalle maalle asti minulle talteen.

Pyhäinpäivän pyyhällys

"Kekrin kirmaus"

Pitkästä aikaa treenasimme tänään dameilla. Teimme ykkös- ja kakkosmarkkeerauksia niin, että molemmat toimivat vuoroon koiranohjaajana ja damin heittäjänä. Teimme myös markkeerauksen häiriöllä. Häiriössä heitin toisen damin Hildan palauttaessa ensimmäistä. Hilda kiinnitti huomiota kesken palautuksen heitettyyn damiin, muttei kuitenkaan lähtenyt hakemaan sitä kesken palautuksen, vaan palautti suussaan olevan damin kuuliaisesti Villelle.

Huomioita treeneistä:

- Hildan markkeerauskyky oli ihan ok, joissain kohdin pitkässä heinikossa markkeeraus meni hieman haun puolelle.

- Hilda kaipaa treeniin haastetta ja vaihtelua, ei jaksa toistaa kauaa samaa ainakaan sen jälkeen, kun juttu on jo ns. hiffattu.

- Otteet damista paikoin hyvät (kuten yläkuvassa), paikoin puutteelliset. Damia kannettiin mm. päästä, kuten alemmassa kuvassa näkyy.

- Palautukset reippaat!

- Luovutukset paikoin hätäiset, pitää olla nopea koppaaja, ettei dami ehdi tippua maahan.

"Pyhäinpäivän pyyhällys" 

Moto hoitaa metsää...

Ihanaakin ihanammat neljä kuukautta mökillä ovat jälleen kerran ohi. Viime viikolla ajelimme kreivin aikaan kotiin kesärenkailla talvisesta Kainuusta. Seuraavana päivänä satoi lunta tänne eteläänkin, joten kotiintulo olisi ollut tekemätön paikka.

Meidän talon vieren kapeahkossa ikimetsässä on suoritettu metsänhoidollisia toimia koko se aika, kun tulimme kotiin. Moton suorittamia hoitotoimenpiteitä voi "ihailla" ennen ja jälkeen kuvapareista, jotka saa suuremmaksi klikkaamalla kuvaa: