Haukkuva kettukoira

Yön aikana oli satanut lunta, niin että takapihalta siintävä vihreys on vihdoinkin vaihtunut valkoiseen lumipeitteeseen. Lähdin Hildan kanssa aamupäivällä katsomaan metsänväen jälkiä. Pääasiassa näkyi hiiren jälkiä ja muutamat hieman isommat jäljet, ehkä lumikon. Oli alkanut satamaan uudelleen lunta, joten jäljet peittyivät pikkuhiljaa lumiharsoon.

Törmäsimme kuitenkin aivan tuoreisiin ketun jälkiin. Hilda lähti niitä innokkaana seuraamaan aivan jälkijonon päällä kirsu maata viistäen.

Hildan ja ketun jäljet

Kohta huomaan parin sadan metrin päässä vilauksen ja samassa Hilda ampaisee haukkuen perään! Kettu-perhana painatti Hildan edellä minkä lyhyehköistä kintuistaan pääsi!

Hilda palasi vihellyksestä ketun kannoilta, ihan hieman kiihkoissaan.

Takaisin kotiin päin kuljimme erään avohakkuun poikki. Hilda sai keskeltä hakkuuta erittäin mielenkiintoiset vainut. Lähdin katsomaan mitä Hilda touhukkaana haistelee. Siellä kulki tuoreet, pienellä veritipalla höystetyt kauriin jäljet.