Reissun aikana Kalle täytti 8-vuotta. Lähetin mummun kautta Kallelle synttärirapsutukset. Sain tekstiviestiini vastauksen, että kiitos, Kalle ymmärsi. :)
Muutaman kymmenen minuutin päästä puhelimeni soi. Mummu kertoi, että synttärirapsutusten jälkeen ei ollut mennyt kauaa, kun Kalle oli saanut epilepsiakohtauksen (reilu 4 vkoa edellisestä kohtauksesta). Rassukka varmaan innostui niin kovasti emännän ja isännän muistamisesta...
Eilen illalla tosiaan reilu 11 tunnin lento (puuuh...) oli perillä n. 19.30. Pääsimme tullissa tv:stäkin tutun huumekoiran haisteltaviksi. Kyllä hieman jännitti, jos koiruus jostain ihan muusta syystä olisikin innostunut minusta, mutta ihan työasialla koira oli eikä intoillut muun kuin sen hajun perään minkä pitikin. Hieman ennen meitä koiruus merkkasi jonkun matkalaukun ja kyseinen henkilö vinkattiin sivuun tarkistettavaksi. Meistä koira ei kuitenkaan ollut mitenkään kiinnostunut.
Kotiovella meitä haistelikin sitten ihan erilainen sakki. Hilda tuli ensimmäisenä hienovaraisesti nuuhkimaan, ihan kuin muistellen, että ketäs nämä tyypit onkaan. Kalle muisti heti ja häntä vihmoi innostuneena. Kohta jo molemmat olivat aivan onnesta sekaisin, kun normaali palvelusväki oli palannut! Hännät viuhuivat ympyrää, örinä ja touhu oli melkoisen vauhdikasta! Kissakin kömpi jostakin laiskasti katsomaan mistä koirat sekosivat ja kehräili tyytyväisenä etäämmällä.
It's good to be home!
Surin Beachin "Kalle".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!