Tänään aamu valkeni metsästäjän unelmana. Aivan tyven, sumuinen ja + 3 astetta. Yöllä soilla oli korpasta päätellen käyttänyt ihan pakkasen puolella. Olisi ollut ihanteellinen kivääriaamu, koska mökin pihalle kantautui teerien syyssoidin pulinat. Silti lähdimme pentua kouluttamaan taimikkoon...
Hieman tympeältä tuntui rämpiä tyhjiltä tuntuvia ryteikköjä, kun oli nähty teerien istuvan latvoissa ja lentelevän villinä soilla. Ryteiköt ei kuitenkaan olleet ihan tyhjät, sillä hieman ennen järven rantaa yhytimme pyypoikueen. Hali ei kiinnostunut niistä oikeastaan ollenkaan, sillä vain hetkeä aikaisemmin se oli ruvennut käyttäytymään todella oudosti. Olimme jo pistäneet merkille, että sen rohkeus alkoi riittämään hienoihin irtoamisiin, mutta yhtäkkiä Hali kulki ihan meidän välissä ja jopa jaloissa. Ei haistellut eikä puuhannut, vaan kulki hieman vaisuna aivan liki. Emme muuta syytä moiseen käytökseen keksi, kuin että nalle on kulkenut samoja reittejä ja Hali haistoi sen!
Hildan kanssa teimme muutaman tunnin tyhjän kierroksen iltapäivästä. Valloitimme aluieta, joissa emme ole koskaan kulkeneet. Kuljimme neljän lammen kautta vaihtelevaa maastoa, jossa olisi lintua luullut olevan, mutta ei. Hyvin onnistui jälleen kerran suunnistus perinteisin metodein eli paperikartan ja kompassin avulla.
Neljän lammen kierrokselta löysimme oikean paholaisen puun... Ilmankos Ville kompasteli konttoihin, liukastui sieniin ja meinasi tukehtua "selviytymis suklaaseen"...
Iltanuotiolla omassa rannassa. Edelleen aivan tyven.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!