Olen parina päivänä käynyt koirien kanssa omalla suolla mökin ja rannanvälissä hillassa. Lehdet on kirjoitelleet hyvästä hillavuodesta, mutta meidän suolla kävi kato kesäkuun alun hallan myötä. Ei ole hillaa yhtä hyvin kuin esim. viime vuonna. Nyt saa hillat hakemalla hakea, jotta saa litrankin kasaan. Onneksi minulla on hyvä hillakoira. Hilda kun pysähtyy suolla pitää kiirehtiä sen luo, sillä se on merkki, että hillapaikka on löytynyt. Pitää vain olla nopea, jottei Hilda syö kaikkia löytämiään hilloja! Tekniikassa on siis kehitettävää...
Kalle tyytyi popsimaan mustikoita ja kantamaan minulle pariin otteeseen saman rastaanraadon, jolta oli rintalihakset nokittu parempiin suihin todennäköisesti haukan toimesta. Inhaa raatoa kiikutettiin minulle niin ylpeänä "kato mamma minkä aarteen mä löysin, ole hyvä vaan!"
Kalle sai taas 6.7. kohtauksen. Nostettiin Barbivet annostus takaisin yhteen kahdesti päivässä. Kalle oli aluksi hieman kompuroiva, mutta nyt jo suht normaali. Tosin se on parina yönä oksentanut...
Hillastuksen välissä kävimme kiviniemessä taukoilemassa. Minä nautin hiljaisuudesta ja koirat uiskentelivat lammessa. Alla kuvia koirien uintikeikasta oman lammen rantaan noin yhden aikaan eräänä yönä. Ihanan valoisia kesäöitä edelleen. Ei tule pimeä ei.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!