Yakety Sax

Kävimme tänään Turussa Villen siskonperheen luona. Veimme Villen isän haudalle havuja ja kynttilät. Auton takapaksissa kököttivät koirat ja havut. Hautausmaan parkkiksella takakontti avattiin havujen ottoa varten, niin eikös Hali sinkaise sieltä ulos, ennenkuin kukaan ehti kissaa sanoa! Auton ohi oli juuri kävellyt vanhahko rouva, jonka perään Hali kirmasi riemuissaan. Tavoitettuaan rouvan Hali innokkaana hyppi päin pari kertaa. Voin kuvitella, että rouva säikähti yllättäin "kimppuun käynyttä" pientä koiraa, mutta ainoa mistä hän oli huolissaan oli hänen likaantuvat vaatteensa. Puhdas koira, kuiva asfaltti. No joo, pyysimme anteeksi ja asia selvä...

Toinen juttu olikin sitten saada Hali takaisin autoon. Näin sieluni silmin miten Hali painaa innoissaan pitkin hervottoman isoa hautausmaata me ja yhä pitenevä vihainen letka perässään kuin Benny Hill Showssa Boots Randolphin Yakety Sax tunnarimusiikki soiden "Dii-dii-di-di-di-dii-dii-di-di-di-dii-dii-di-di-di"... Hali teki kuitenkin vain hieman laajennetun kaaren auton ympäri, antautui nätisti kiinni ja meni kiltisti takaisin takakonttiin. Huomioi, että takakontti oli ollut koko ajan auki, ja Hilda nätisti istua pönötti kontissa.

Kävimme myös Katariinanlaakson luonnonsuojelualueella kävelemässä. Siellä Hali näki elämänsä ensimmäisen fasaanin ja haukkui sitä! Martta (5 v.) tokaisi ilmeisesti toisen kerran näkemästään fasaanikukosta epäuskoisena, että tuolla on joku eläin...

Turusta ei nyt valitettavasti tullut näpsäistyä kuvan kuvaa, joten tässä kuva tällä viikolla kokoontuneesta jengistä. Otso käväsi Seinäjoella ensimmäisessä virallisessa näyttelyssään, josta nappasi sertin, joten onnea komealle pojalle!

Hilda, Hali, Cindy & Otso