Hali tokoilee, Hilda nomeilee

Koirilla oli tänään kouluilta. Hildakin pääsi treenaamaan piiiitkästä aikaa. Varmaankin olemme treenanneet viimeksi joskus touko-kesäkuussa, jos omia treenejä ei oteta laskuun (ja niitäkin on ollut hävyttömän vähän). Ajattelinkin, että Hilda on aivan kauhea pystymetsäläinen, mutta neiti yllätti minut positiivisesti.

Tempaisin Hildan Halin treenien jälkeen suoraan autosta pisujen kautta treenaamaan. Olimme vielä ensimmäisenä vuorossa. Ohjaus, ole hyvä. Jaa, että mikä... Olin siis hieman itsekin ruosteessa, ja jännitti ihan vietävästi pelkästään oma suoriutuminen. Teimme ohjauksia koirille sokkona ja motivoituna. Hilda meni muuten hyvin, mutta se vaihtoi damia sekä palautuksia tapahtui jollakin ihme koukkauksella takavasemmalle eikä suoraviivaisesti heti damin maastapoiminnan jälkeen minua kohti. Positiivista on, että luovutuksissa se ei kikkaillut yhtään. Luovutukset tuli nätisti käteen. Hilda ei myöskään vinkunut yhtään vuoroa odotellessa, vaan istui nätisti ja rauhallisesti sivulla.

Halin tokotreenit meni ihan hyvin. Hali ei haukkunut muita koiria yhtään niin paljon kuin viimeksi, mutta minulta se yritti haukkumalla komentaa palkkaa enemmän kuin viime kerralla. Täytyykin olla tarkkana ja nopeana, että palkkaa Halin suorituksesta eikä epähuomiossa haukkumisesta. Teimme taas seuraamisia, ohituksia, pujotteluita, paikallaan oloa ja luoksetuloa. Sari piti luoksetulossa Halin remmistä kiinni, päästäen koiran irti, kun huusin tänne. Hyvin Hali tuli, ei mitään ongelmaa. Luulen, että Halin voisi jättää ihan ilman remmiä paikoilleen luoksetulossa, mutta jostain syystä vielä(kin) muiden koirien seurassa epäilyttää, että mihin se sinkaisee. Sanomattakin on selvää, että kotipihallahan kaikki sujuu, mutta muiden läsnäolo tekee liikkeistä hitusen vaikeampia toteuttaa, kun on niin paljon muutakin kiinnostavaa seurattavaa.

Olemme kotipihalla tehneet nyt niin, että olemme päästäneet Halin takaluukusta ilman remmiä pihalle ja siitä vapaana sisälle. Mehän asumme päättyvän kadun päässä ja tässä kadun varressa on yhteensä kuusi taloa. Kolme taloa kullakin puolen katua. Naapurit on melko liki ja takaluukusta koira käytännössä hyppää melkein kadulle ja siitä sitten kipin kapin omalle pihalle. Hienosti Hali tottelee! Olen niin tyytyväinen meidän rasavilli riiviöön. Siitähän taitaa kouliintua ihan siedettävä rotunsa edustaja.