Nyt täytyy kehua Halia, kun ei sitä kukaan muukaan tee, ja vaikka se omakehu haisee... Hali on kävellyt niin sievästi kaupunkilenkkejä. Malttaa kulkea nätisti hyvänkin matkaa vasemmalla sivulla jalan vieressä Hildan kanssa yhdessä. Vastaantuleville koirille Hali vielä rähjää, mutta tämä on työnalla.
Tänään aurinkoisella metsälenkillä Hali tuli vauhdilla luo jokaisesta vihellyksestä, vaikka olisi käynyt kaukanakin. Siitä on tullut jotenkin niin tottelevainen nyt loka-marraskuun aikana.
Suppiksia löytyy edelleen, kun ei ole lumen lunta ja päivällä ollaan reippaasti plussan puolella. Eilen illalla hieman yritti työntää valkoista, mutta se suli silmänräpäyksessä.
Vaikka tämän päivän metsälenkki olikin ihan kiva, niin kaipuu omaan metsään Kainuun korpeen jäytää rintaa... Tässä kotitalon viereisessä metsässä lenkkeilessä, kun kuitenkin koko ajan saa miettiä, että tuleeko joku seuraavasta mutkasta vastaan. Harvemminhan siellä(kään) kehenkään törmää, mutta aina silloin tällöin kuitenkin. Ai niin, ja Hali otti metsässä komeat pyyhaukut!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!