Ajelimme eilen lähes Pieksämäelle asti (n. 300 km suunta) katsomaan tätä suloisuutta, jolle meillä oli kaksi nimiehdotelmaa. Ensin oli selvää, että koirasta tulee Sointu. Se tuntui kuitenkin ehkä hieman liian vaikealta suuhun, joten muitakin nimiehdotelmia pyöri mielessä. Googletin mm. netistä luontoon liittyviä vieraskielisiä sanoja osuen johonkin pitkään listaan. Listaa selatessani silmiini osui yksi sana, joka tuntui sopivan koiran nimeksikin: Hali. Listan mukaan hali on kreikaksi meri, mistä minulle tulikin heti mieleen halichoerus grypus eli harmaahylkeen latinankielinen nimi. Joo, joo, osaan (osaamme) 52 eli korttipakan verran Suomen riistaeläimien latinankielisiä nimiä ulkoota.
Nimi oli tarkoitus päättää, kun näemme pennun. Jos pentu pitäisi hirveää meteliä siitä tulisi Sointu, mutta jos se olisi halittava ihanuus, niin sen nimeksi tulisi Hali. No, arvaatkos jo kumpaan nimeen päädyimme?
Viisiviikkoinen, vauhdikas pikku-Hali.
Hali ja emänsä Hupi.
Olisin halunnut ottaa Halin jo mukaan, mutta vielä noin kolme pitkää viikkoa pitää jaksaa odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!