Maanantai-illan opinnot

Maanantai-ilta vierähti Halin ja Hildan treeneissä Lohjalla. Siskoni lähti myös mukaan Otson kanssa. Otso pärjäsi mukavasti, vaikka siskoni turhaan jännittikin, että miten he siellä sähläävät. Olivat jopa kokeneet onnistumisen tunteita, jolloin treenit ovat aina onnistuneet.

Onnistumisen tunteita koin myös Halin kanssa. Se meni niin sievästi eikä haukkunut kuin hieman aluksi. Hali teki seuraamista ja pujotuksia toisten koirien lomassa REMMI LÖYSÄLLÄ ja KATSEKONTAKTISSA. Ei voi olla muuta kuin super tyytyväinen.

Ekan kerran tein treeneissä luoksetulon ilman remmiä Halille. Luoksetulo tehtiin vielä koirakkorivin läpi. Hienosti Hali kirmasi luo!

Olimme reilu puolituntia treenanneet, kun Halista alkoi huomata, että sen mielenkiinto laantuu. Tein Halin kanssa vielä "tervehtimis"-harjoituksen. Eli koiran piti istua nätisti sivulla, kun viereinen henkilö tulee sanomaan käsipäivää. Tämän jälkeen oma koira jätettiin yksin paikalleen istumaan ja lähdettiin ilman koiraa tervehtimään vasemmalla puolella olevaa. Halilla ei ollut mitään ongelmia istua paikallaan. Annoin sille taas lihapullan palaa kiitokseksi, niin ei enää kelvannut. Päätin lopettaa treenit sitten siihen, ettei mielenkiinto aivan lopahda. Treenasimme siis noin 40-45 minuuttia parilla pienellä tauolla höystettynä.

Tokotreenien jälkeen treenasin Hildan kanssa vielä reilu puolituntia nomea. Hali oli autossa ja Elina katseli Otson kanssa noutajien touhuja. Otso sai samalla erittäin hyvää malttitreeniä.

Hilda teki noutoja ihan ok, ja sain siihen jopa innostettua mukavaa palautusvauhtia, mutta yhdessä harjoitteessa, jossa koira nouti damin toisen koirakon vierestä, tämä toinen koira karkasi puolustamaan vieressä olevaa damia ja kävi Hildan kimppuun... Todella harmillista. Eihän Hilda enää suostunut damia hakemaan, vaikka yritin uudelleen lähettää. Se nosti viisi metriä ennen damia karvat pystyyn ja kääntyi kannoillaan takaisin mun luo... Otti kyllä pattiin, kun Hilda ei muutenkaan ole mikään riemukas damin hakija. Heitin Hildalle damin toisaalle, innostaakseni sitä, ja tämä laukaisikin jännityksen. Noudot alkoivat taas sujua. Onneksi, jopa päälle käyneen koiran vierestä.

Tässä mahtavia piirroksia treeneistä:

Tässä kuva ikävästä välikohtaustilanteesta. Olemme koirakko nro 1 ja parikoirakkomme on nro 4. 

Pääsääntöisesti treenasimme jotakuinkin näin aina pienin variaatioin. Damit oli eripaikassa ja koirakot pyörivät myötäpäivään vaihtaen muutaman paikan yli seuraavaan lähetyspaikkaan. Ihan mielenkiintoisen mukavaa ja vaihteeksi erilaista.