Hali hiihtolenkillä.
Eilen mielessä pyöri vain kaksi sanaa: " En lähe!" Vaan lähdettävä se oli, vaikka päivä olisi ollut mitä upein ulkoilla. Koko päivä autossa ja illan suussa kotosalla. Ville ajoi koko matkan ja minä aivastelin sekä niistelin vieressä. Pääsiäisen paluuliikenne oli runsas, mutta sutjakka.
Kyllä Suomi on pitkä maa. Suomussalmella ollaan vielä tiukasti talvessa kiinni metrin lumihankineen ja pilkkijäineen, mutta matkan varrella jo jotkut jorpakot näytti olevan jäättömiä eikä varsinkaan lunta ole kuin siellä täällä. Kotipihalle oli poksahdellut jo krookuksia ja peippokin on saapunut.
Naapurin mukaan täällä kotopuolessa oli pääsääntöisesti huonot pääsiäisilmat, että meillä kävi kyllä mahtava tuuri säiden puolesta. Välillä tuli vettä ja luntakin lisää, mutta suurimmaksi osaksi oli upean aurinkoista, vaikka ilmatieteenlaitoksen nettisivujen mukaan olisi pitänyt olla pilvistä ja sateista. Onneksi net ei mitään tiiä! Vaan uusi lumihan on vanhan surma. Tosin saunapolulla kylpytakkisillaan muniaan myöden hankeen vajonneena ei paljon moinen viisaus lohduta!
Saunapolku se on muuten perkeleellinen johdatus taivaalliseen paikkaan tällaisina aikoina vuodesta. Vaan oppia ikä kaikki. Elä kanna ämpäreillä saunaan vettä iltapäivästä, kun joka askeleella vajoat yhä syvempään fyysisesti ja henkisesti, vaan kanna aamusta, kun hangen pinta on kova (... ja liukas) kantaa.
Jos minä siinä lumimääränalkujärkytyksessä kyselin, että saako jo lähteä kotiin, niin nyt kysyn vain, että saanko jo lähteä takaisin?
Hilda aurinkoisilla kevätjäillä.
Onni kikkailee.
Ja täällä ne krookukset tosiaan jo kukkii.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!