lauantai 18. lokakuuta 2014

Jäiden laulu

Aamuseitsemältä metsämiesten tyynyt olivat liian hyvin, vaikka mökki oli edellisenä iltana saatu lämpiämään - 3 asteesta + 10 asteeseen. Ja taisi joillain edellisyön viimeiset tervetulokonjakit kumistella hieman otsalohkossa jos toisessa. Yhdeksän jälestä reipas porukka suuntasi mökiltä jalkaisin valtion maille. Ei oltu päästy kuin tuohon tielle, niin jo kaksi teertä pyyhki ylitsemme.

Suuntasimme kohti edessä olevaa rinnettä. Olimme vaan totisesti myöhässä. Naapuri oli jo siellä. Latvoissa oli istunut 15 metsoa!!! Mekin näimme pari... naapurin peräkontissa...

Aamu oli rapsakka - 12 ja aurinkoinen. Tuli mieleen helmikuu. Keli oli kuitenkin muuttumassa pilviseksi ja lauhtumassa. 

Lammet on muuten jäässä. Jäät soivat komeasti, lähes katkeamaton kumina kuului koko aamupäivän. 

Hörpimme kahvia pilvistyvässä säässä suonlaidalla, kun yhtäkkiä metsän reunaa nulkhaa hirvi! Se hölkkäsi suon yli ja tuli aivan meidän vierestä, ihan ns. haulikkohollilta. Ville huusi sille Morjes, niin hirvi pysähtyi hetkeksi katselemaan. Hetken perästä hirven jälkiä hölkkäsi rauhaksiin hirvikoira. Mulla ei tietenkään ollut kamera mukana, kun olis saanut komeita hirvikuvia.

Meillä on täällä pari vierailevaa tähteä. Villen työkaveri koiransa Santun eli Sandelsin kanssa. 
Santtu on Hildan pentuajan leikkikaveri, vain kuukauden Hildaa nuorempi labbis.

Hali ei päässyt tänään kuin minun kanssa rantaa kiertämään. Kikkailtiin ensi jäillä, jotka tuntuivat jo pilkkikelpoisilta. ;) Mökille palatessa Hali kuuli puusta siiven iskuja ja haukahti. Samassa koppelo ponkaisi siivilleen. Hali lähti seuraamaan, mutta toisesta puusta läväytti ukkometso siivilleen. Hali seurasi sitäkin jonkin matkaa. Ukko tuli ihan mun päältä! Kuultiin vielä kolmannet lähdöt. Sekin oli ilmeisesti ukko, koska tallin nurkalle saavuttuamme metsän reunapuista lähti ukkometso.

Eilen illalla, mökille saavuttuamme kahdeksan ajotunnin jälkeen, teimme Halin kanssa hieman reilu tunnin metsästyslenkin ennen pimeää. Pöllytimme lapin pöllön äänettömille siivilleen! Komea ilmestys! Hali otti myös hienot haukut, kun olimme noin tunnin kävelleet. Pakkanen oli purrut maan rapsakan narskuvaksi, joten haukulle hiipiminen oli mahdotonta. Kivääripaikkaakaan ei ollut. Noin kuuteenkymmeneen metriin pääsimme, kunnes selvisi mitä Hali niin kiivaasti haukkuu. Ukkometso tulla pyyhki ylitsemme! Ei kestänyt haukussa, niin, että olisi ampumahollille päästy. Hieno tilanne silti, ja Halilta paras haukku tähän mennessä. Aivan oikean puun alla ja vielä kiersi puuta haukkumassa.



Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!