Tänään meille tarjoutui tuhannen taalan paikka. Laitoimme omalla metsäpalstalla Halin aivan tuoreille metson lumijäljille. Hali lähti upeasti seuraamaan jälkeä. Seurasi tarkasti hyvän matkaa, mutta sitten pyyhki meidän editse toiseen suuntaan. Hetki siitä, niin ukkometso rysäyttää lentoon männiköstä meistä noin parikymmentä metriä matkaa! Mitä ihmettä, miksei Hali haistanut sitä?!?
Seurasimme jäljistä mistä Hali oli mennyt. Sen jäljet kääntyivät vain noin kymmenen metriä ennen metsoa! Metso ei ollut köpötellyt olinpaikkaansa vaan lennähtänyt. Ja tästä kohtaa erkani ahman jäljet, joita Hali oli lähtenyt seuraamaan!
Voi hemmetti, että harmitti. Halilla oli niin lähellä saada perslähtö ukkometsosta. Ja ajatella, jos se olisi noussut puuhun, jos Hali olisi haukkunut. Jos ja jos...
Meidän palstalla oli jäljistä päätellen liikkunut porotokka, joiden perässä ahmat olivat olleet. Hali jostain syystä seuraili kovin ahmojen jälkiä. No, ahmahan kuuluu näätäeläimiin... Pitänee linnustuksesta vaihtaa ei mihinkään pien- vaan suoraan suurpetoihin Halin kanssa!
(Ja tosikoille tiedoksi, että joo tottakai kunnioitamme ahmaa rauhoitettuna eläimenä...).
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!