Piinaavista piinaavin tunti!

Torstaina erästelimme ensin tunnin Halin voimin ja sitten pari tuntia Hildan voimin. Hali sai aikaan yhden hätäisen pyyhaukun, kun olimme n. 50 min. kulkeneet. Hilda löysi vain poron koiven ja isohkon tupon poron karvaista nahkaa... Soma vietti saikkupäivää, koska kehitti itselleen vesihännän edellispäivästä.

Iltapäivällä miehet kävivät Hildan kanssa vielä pienehköllä lenkillä meidän mailla suoraan mökiltä. Jyrki oli nähnyt koppelon ja pyyn, mutta liian kaukaa olivat lähteneet.

Perjantaina kiersimme aamusta meidän jokipalstaa. Jyrki ja vesihännän selättänyt Soma joen tällä puolen ja me tois puol jokke Halin kanssa. Täl pual jokke oli näkynyt koppelo ja musta teeri, mutta ei ampumahollilta. 

Meillä meni Halin kanssa aamun ensimmäinen tunti aivan haaskuun. Hali säntäsi hetikohta porojen perään. Episodissa vierähti tunti! Hali juoksi porojen perässä niin pitkälle, että puuskaisesti puhaltamaan ruvenneessa tuulessa haukkukin hävisi kokonaan. Siinä sitä kuule tunnin aikana ehtii miettiä kaikenlaista... Päällimmäisenä aatoksena tietysti, että miksi emme älynneet kytkeä Halia heti, kun porot näimme... Seuraavaksi mieltä kovertaa ajatus muista porotokan perässä jolkottavista saalistajista. Olin aivan varma, että susi nappaa Halin. Porojen ja hirvien jälkien perässä nimittäin oli juosta jolkottanut joko iso hirvikoira tai susi. Askelparin pituus oli n. 2 m ja välikin reilu puolimetriä...

Kuljimme Halia vislaillen ja huudellen. Ensin etenimme rintamana, mutta sitten jonkin matkaa peräkkäin. Äkkäsin kuitenkin, ettei ole mitään järkeä kulkea peräkanaa huudellen. Käännyin takaisin. Aikomuksena lähteä uudestaan lumisen metsään kadonneita jälkiä etsimään. Torppasin kuitenkin sen ajatuksen, ettei metsässä ole kohta emäntäkin hukassa. Mieleen välähti Halin edellisestä "karkureissusta", että olisiko Hali voinut tulla lähtöpaikalle, vaikkei siellä tälläkertaa ole edes autoa, koska Jyrki jätti meidät siihen. Lähtöpaikalta Hali kuitenkin löytyi! Siellä se istua kökötti kuin orpo piru. Olimme molemmat pakahtua riemusta, kun näimme toisemme! Tähän perheeseesn hankitaan nyt tutkapanta, omia sydämentykytyksiä lieventämään.

Torstaina oli vielä upea keli erästellä. Tyven, aurinkoinen, aivan sininen taivas ja -7 astetta. 

Koivut hohtivat hopeisen kauniina, vain teeret puuttuivat.

Hildan poronjalka löytö.

Tervastulet. Mikä tuoksu!

"Mamma löytyi, jeeeeee!"

Perjantaina oli pilvinen ja tuulinen keli. En vaan kyllästy ihailemaan näitä tykkylumisia erämaisemia! Ystävä lähetti kuvan, kun olivat etelässä suppilovahveroretkellä. En voi kuvitella, että kotopuolessa on vielä musta maa. 

Erävieraatkin lähtivät kotimatkalle. Kiitos vierailuista molemmille porukoille! Otetaan uusiksi taas!