Metsästäjät eivät olisi paljon hienompaa kanalinnunmehtuun aloitusaamua toivoa. Aamu kuudelta + 1 ºC, aurinko nousi kirkkaana pilvettömälle taivaalle ja oli aivan tyyni. Tapio tarjoili runsaasti hienoja ja mieleenpainuvia riistatapahtumia. Ohessa niistä muutama.
Hilda nosti hienosti lähes heti kättelyssä kolme ukkoteertä puuhun, mutta ne eivät kestäneet puissa niin kauaa, että niitä olisi ampumaan päässyt.
Kahdeksan kieppeillä sumuisen metsän seasta kantautui teeren syyssoidin. Pulputusta ja suhauttelua. Kohta jo Villen edessä risukossa oli maa noussut mustavalkeana lentoon. Parvisokeus.
Suorisukosta Hilda pöllytti aivan perslähdöillä teeripoikueen. Pari lähti lentoon vielä myöhemmin Villen ollessa liki, mutta ampua ei voinut laakaan, kun koiran sijainnista ei ollut havaintoa.
Antoihan se Tapio sitten upean paikan ampua saaliin. Hilda nosti sivulta riekon lentoon. Ville laukaisi kerran ja riekko tuli rättinä kenttään. Hilda teki pääsääntöisesti upeaa työskentelyä karkoittavana koirana, mutta noutavana koirana Hilda ei toimi. Hilda juoksi riekon luo, otti sen suuhun, mutta ei tuonut. Jätti riekon sinne, perhana.
Ennen autolle palaamista riekko lävähti lentoon aivan Villen jaloista. Matkaa oli varmaan kolme metriä!!! Ville säikähdyksissään ampumaan, mutta sai todennäköisesti haulikon tukista vain mojovan mustelman kainaloonsa. Riekko säästi henkiriepunsa.
Puoliltapäivin oli turhan lämmin juoksuttaa enää koiraa, joten vietimme siestaa iltapäivään asti. Iltapäiväreissu tarjoili myös paljon riistakokemuksia mm. pomppujänis, pyy sekä riekkopoikue. Hilda sai poikueen ylös muutamaan otteeseen, mutta aina olimme pahasti risukossa tms. Iltapäivällä tuuli hieman ja oli puolipilvistä, mutta silti ihan t-paita keli!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!