Tänään erästelimme Aittojärven upeissa maisemissa itärajan tuntumassa. Hieno reissu hieman tihkuisessa säässä. Kanalintuja nähtiin kylläkin vain autosta.
Yhdellä pienellä metsälammella uiskenteli peloton tavi. Hilda rynnisti rantaan, mutta tavi ei ollut moksiskaan. Hilda palasi ihmeissään meidän luo. Päätimme olla ampumatta höppänää tavia ja annoimme Hildan uudestaan juosta rantaan. Hilda juoksikin ja loikkasi kunnon makopritsin melkein tavin päälle!
Tavin lisäksi näimme poroja.
Laavulla keittelimme teet.
Rajavyöhyke.
Ennen patikointia ajoimme itärajan pintaan Malahvian ja Viiangin kyliin. Kävimme katsomassa kolmea muistomerkkiä, jotka on omistettu partisaanihyökkäyksien uhreille. Malahvian muistomerkistä kävi ilmi, että kyseisen kylän vanhin uhri oli noin yhdeksänkymmentä vuotias mummo... Kuvassa oleva Viiangin muistomerkki on tehty poltetun talon uuninraunioon.
Viiangin muistolaatan karua kertomaa. Heinäkuun 1943 partisaanien hyökkäyksessä kuoli 15 asukasta sekä kolme sotilasta. Asukkaista nuorin oli kaksi vuotias lapsi... Sanattomaksi vetää.
I found this blog when I searched images from Viianki village. I'm writing an article about the Russian partisan attack on the village in 1943. It shall be published on my blog www.krigsbarn.com. I ask for permission, to use the image of the memorial to the victims, in the article.
VastaaPoistaI hope someone can translate this and reply me on my email t.rossi@outlook.com. I am sorry I can not Finnish after 72 years i Sweden.