Eilen aamukuudelta sai kääntää kylkeä, koska taivaalta tuli kaatamalla vettä ja ukkosti. Sade kasteli päivässä sen mitä kuukauden verran oli kuivattu. Metsäpalovaroitus poistui kerrasta.
Tänään lampsimme jo kuudelta metsälle kukkokiekuun säestämänä. Oli erittäin sumuinen aamu ja sumua riitti pitkälle aamupäivään. Eilisen reissun teema oli että linnut lähti vähän liian pusikosta, kaukaa tai vähän liian koiran edestä. Tänään Tapio tarjosi meille sellaisia paikkoja ettei mitään rajaa. Seuraavassa kaksi hulppeinta:
Ylitimme sumuista suota, kun äkkään oikealla puolellani takaa tulevaa liikettä. Hirmuinen parvi lintuja niin matalalla, että osan vatsat viistivät lähes maata eikä etäisyyttä meihin ollut varmasti kolmeakymmentäkään metriä. Hyvä, etteivät päälle lentäneet! Huusin ihmeissäni edellä kulkeneelle Villelle, että mitä hemmettejä noi on?!? Samassa tajusin jo, että ohitsemme pyyhkii varmasti noin viidenkymmenen teeren tokka! Ville rupesi ampumaan. Mulle iski totaalinen parvisokeus ja ajattelin, että Ville vetää parvisokeuspaniikissa ties miten sattuu. Ville oli kuitenkin ehtinyt parven reunamilta valita linnun, joka putosi laakista suohon. Ville oli valinnut seuraavan, jota ampui kahteen kertaan. Lintu oli levittänyt siivet liitoon, mutta tullut kuitenkin lopulta kierien alas.
Nyt ois tarvittu hyvää koiraa hakemaan, mutta Hilda intoutui valtavasta parvesta niin, että lähti elävien lintujen matkaan. Minä en ollut parvisokeana huomannut yhdenkään linnun tippuneen, joten Ville näytti suunnan ja lähdin koirana etsimään. Hildakin tuli jo takaisin ja osuimme yhtäaikaa saaliin luo. Hilda otti nuoren akkateeren suuhun, mutta jätti sen sitten. Seuraavaksi etsimme porukalla toisen linnun. Hilda ei jotenkaan ollenkaan ollut kartalla, mitä siltä odotettiin. Onneksi kuitenkin poikateeri löytyi.
Haltioituneena upeasta hetkestä lätsyttelimme suolta kankaalle. Hilda nosti kankaalta ison riekkopoikueen lentoon. Ville laukaisi ja riekko putosi kankaalle. Hilda juoksi taas elävien perään, mutta tuli hyvin pian takaisin, kun huusimme. Rauhoitimme Hildan hetkeksi istumaan, ja sen jälkeen lähetimme Hildan hakuun, vaikka riekon olinpaikka oli meidän tiedossa. Hilda teki tarkkaa hakua osuen nopeasti riekon kohdalle. Otti riekon suuhun ja tuli vähän matkaa kohti. Olimme päättäneet olla sanomatta Hildalle yhtään mitään. Se tepsi. Hilda kappasi riekon uudestaan suuhun tuoden sen Villelle!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!