Illalla kävimme kiertämässä vielä erään järvenrannan hakkuun reunametsiköt, missä olimme männä viikolla nähneet paljon lintuja mukaanlukien metson.
Hilda hävisi parin tunnin reissulta autolle päin palailtaessa hakkuuaukean reunamilta metsikköön. Oli siellä sellaisen tovin, että melkein rupesimme kutsumaan pois. Kuulostelimme kuitenkin mielenkiinnolla kuuluisiko rytinää ja nostaisiko Hilda lintuja puihin. Pettymykseksemme mitään ei kuulunut.
Hetken perästä Hilda ilmaantui kutsumatta näköpiiriin raahaten mukanaan jotain tummaa ja isoa. Metsohan se oli!!! Oi jestas mikä ilonpäivä, kun tajuamme Hildan oma-aloitteisesti löytäneen linnun ties-mistä-keskeltä-mettää ja tuoneen sen meille! Lisäksi lintu oli vielä aivan lämmin eli saimme osan lihoista talteen!
Ukkometsosta löytyi hauleja, joten joku oli ampunut sen raanakoksi. Sillä oli jalka poikki ja pyrstö puuttui kokonaan. Liekö joku ampunut sitä persiille vai onko Hilda käynyt metson kanssa kunnon taistelun ennen meille raahaamista. Metson täkkä oli toiselta puolelta kokenut melko kovia eli todennäköisesti Hilda on käyttänyt rajuja otteita ja päästänyt, ehkä hieman jopa vastaan pistäneen, raanakon päiviltä...
On meillä vaan niin mahtava, vasta kolmevuotias, vaihtelevasti, mutta superhienosti toimiva metsästyskoira! :)
Hyvä Hilda! Kyllä tuommoset tuliaiset saa kenen tahansa suun messingille :)
VastaaPoista