Onni ilmeisesti valmistautuu jo illan räiskeeseen piiloutumalla veskin lavuaariin.
Ei Onni onneksi uuden vuoden juhlintaa säiky eikä Hilda ja Kallekaan. Silti meillä on tänään täysi valaistus, verhot kiinni ja musa päällä, sillä olemme saaneet tuta millaista on elää paukkuaran koiran kanssa. Edesmennyt Wilma-flatti panikoi uuden vuoden räiskeen jälkeen vielä monta viikkoa lenkillä pienimmästäkin kolahduksesta.
Paukkuarkuudesta huolimatta otimme Wilmaa sinnikkäästi metsälle. Alkuvuodet koira kulki Villen kannoilla peläten, mutta pikkuhiljaa vuosi vuodelta avautui. Ensimmäisen teeren noudon jälkeen paukkuarkuus metsästystilanteessa kaikkosi kokonaan! Seuraavana syksynä vielä pelättiin kauempaa kantautuvia haulikon pamauksia, mutta sittemmin ei enää niitäkään. Uuden vuoden juhlintaan Wilma ei koskaan kuitenkaan siedättynyt.
Turvallista vuoden vaihdetta!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!