Ensin muistidamina jätimme erään teollisuusrakennuksen pihalle kuusi damia. Jatkoimme matkaa ja päästimme koiria vuorotellen hakuun. Hilda lähti ensimmäisenä. Se keksi oikaista pihalle menevän toisen tien kautta eli ei mennyt taaemmasta tiestä, mihin koirat oli jätetty istumaan damien viennin ajaksi. Jatta oikaisi samalla tavalla kuin Hilda, mutta Kalle, kultsuna, juoksi kuuliaisesti koko reitin sitä kautta mistä damit oli vietykin.
Seuraavassa paikassa teimme markkeerauksia hankeen. Hildalle ensin ykkösmarkkeeraus. Sen jälkeen kakkonen. Hienosti Hilda pysyi irti paikallaan heittojen välissä. Hilda haki ensin jälkimmäisenä heitetyn, joka oli helppo jääden hangen päälle näkyviin. Toinen olikin vaikeampi noutaa, koska se humpsahti lumeen sisälle. Pienen paikallistamishaeskelun jälkeen dami kuitenkin löytyi.
Kalle markkeerasi erittäin, ellei jopa hämmästyttävän upeasti! Se juoksi aivan luotisuoraan lumeen syntyneelle reiälle ja kaivoi damit esiin.
Seuraavaksi tehtiin markkeerauksia lauta-aidan yli, läpi tai ali ihan miten koira haluaa. Kalle taisi mennä noutaessaan läpi ja palauttaessaan ali.
Hilda hämääntyi aidasta totaalisesti. Se ei osannut mennä siitä millään tavalla vaan lähti kiertämään aitaa tietysti sillä seurauksella, että sillä ei ollut enää mitään käsitystä missä dami on.
Toisella kerralla heitettynä Hilda äkkäsi, että tästähän pääseekin aidan läpi ja palautus samaa kautta. Kolmannella kerralla Hilda meni taas aidan läpi, mutta palautti kiertämällä aidan, koska oltiin ihan aidan reunalla.
Jännästi voi tuollainen "vähäpätöinen" uusi asia pistää koiran pasmat aivan sekaisin. Tosin naurettiin, että ehkä Hilda muistaa, että sitä on koko viime kesä kielletty menemästä (lammas)aidan toiselle puolelle. Ja saihan se tuta, että aidasta tulee sähköiskukin.
Mukavan kävelylenkin päätteeksi pääsimme erittäin herkulliseen illallispöytään, jonka päätähtenä komeili meidän mökin tuntumasta pyydetty metso, jonka Jyrki komeasti syksyllä saalisti. Unohtamatta alkupalaksi tarjottua samettisen pehmeää tattikeittoa. Minut on käännytetty. ;)
Koirat saivat olla sisällä osittain yhdessä ja tulivat juttuun oikein hyvin. Hilda ja Jatta jaksoivat flattienergiaa puhkuen vielä painia keskenään ulkona, kun muut jo väsyivät.
Kivat treenit ja erittäin maistuva ruoka. Ainoa mikä jäi hitusen harmittamaan oli, etten heti räpsäissyt kännykällä kuvaa Suvista (13 v) ja Kallesta, kun äiti ja poika niin liikuttavan suloisina vierekkäin edessäni hetken istuivat. Sittemmin kuvan räpsäisy unohtui...
Eilisten kuvien puutteessa ohessa kuvakollaasi joistakin erähetkistä Sarin ja Jyrkin kanssa mökillämme Kainuussa viime syksynä.
(Kollaasin saa isommaksi klikkaamalla kuvaa).
Kiitos itsellenne, oli tosi mukava, kun pääsitte nauttimaan saaliista kanssamme!
VastaaPoistaSari & co