Metsäisellä "kinkunsulatuslenkillä" noin kymmenen metrin päästä meistä ponkaisi pyy kiepistä lentoon. Hauskan näköinen tapaus, jota emme ole aiemmin päässeet todistamaan. Ajattelin, että tuollaiseen tapahtumaan saattaisi törmätä mökillä hiihtoretkellä, mutta että ihan täällä etelässä. Ja vain n. 100 metriä omasta kodista.
Koirilla oli omat touhut, ne ei huomanneet pyytä ollenkaan. Hilda seisahtui lumipolulle sivuttain tien tukkeeksi. Kalle juoksi hirmuista kyytiä kohti ja HYPPÄSI samalla vauhdilla Hildan yli!
Takaisin tullessa Hilda kiinnostui pyyn kieppikolosta ja kävi sitä häntä heiluen kaivelemassa.
Ei meidän oikeasti kinkkua ole pahemmin tarvinnut sulatella. Jossakin tilapäisessä mielenhäiriössä ei laitettu omaa kinkkua ollenkaan. Ajateltiin, että lampaan- ja metsonlihassa on tarpeeksi, mutta kyllä se joulu kinkun vaatii. Onneksi olemme sentään päässeet kinkun makuun mm. siskollani jouluaattona.
Lapset on tosi tarkkoja. Siskoni poika (3 v.) katseli pukin käsiä ja tokaisi, että sä et taida olla kovin vanha, kun sulla on noin nuoret kynnet! Ensi vuonna parikymppisen joulupukin täytynee pitää hanskoja, ettei nuoret kädet paljasta pukin todellista ikää. Yritimme vakuutella Tomille, että pukki on oikeasti toooosi vanha. Että kuinkas vanha se oikeasti onkaan? Hetken mietittyään Tomi vastasi, että pukki on joo tosi vanha, se on 39 vuotta. Että näin, tässähän ollaan sitten ihan joulupukin iässä...
Lampaan paistista tuli muuten super herkullinen. Saimme sillä taas kerran vannoutuneita "villasukkavihaajia" (joihin itsekin kuuluin) uskomaan, että lampaanliha on oikeasti hyvää. Ja erittäin herkullistahan se onkin!
Sana lammas on näiden lihojen kohdalla kylläkin väärä. Pitäisi sanoa karitsa, mutta se kuulostaa ehkä hieman brutaalilta varsinkin, jos karitsan mieltää sellaiseksi pieneksi pehmeäksi vessapaperin mainostajaksi. Mutta karitsoitahan nuo pässit vuosikkaina vielä olivat. Eli siis, meiltä löytyy erittäin herkullista karitsapaistia. Mutta "note to myself": hanki ensi jouluna myös kinkku!
Tarinaa kansallis- ja varsinkin meidän aarteesta Halista, syntyjään saksalaisesta Hilda-flattineidistä ja löytölapsi Onni-kissasta. Juttuja myös erästelystä, kalareissuista, mökkeilystä ja luonnosta. Hetken huumassa asiaa myös aiheiden vierestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!