Kalle sai eilen illalla n. klo 22 taas kohtauksen. Kohtaus oli tosi kevyt raajojen kouristelujen suhteen, mutta silmät toljottivat tyhjyyteen pitkän aikaa. Pelättiin jo toista kohtausta, koska Kalle jäi tyhjyyteen "jumittamaan".
Rupesin kutsumaan Kallea nimellä. Sain muutaman kerran toistella Kallen nimeä ennen kuin silmiin tuli eloa ja Kalle havahtui tähän maailmaan. Liekö kutsumiseni auttoi...
Kalle kampesi heti pystyyn ja häntä iloisesti vihmoen lähti liikkeelle. Pissapisarat vaan lentelivät!
Edellisestä kohtauksesta on rahdun yli kolme viikkoa eli puolitoistapilleriä ei riitä pitämään kohtauksia kurissa. Eiköhän joulun pyhien jälkeen ole eläinlääkärillä käynnin ja rinnakkaislääkityksen aika...
Ei ihan vahvasti tämä joulun alusaika alkanut muutenkaan. Onnia ei ole näkynyt torstai-illan jälkeen. Ulkona on 12 - 14 asteen pakkaset. Liekö Onni tekemisen puutteessa lähtenyt etsimään Kainuun taikatalliaan (Kainuussa pakkasta kuulemma - 25) vai onko se jollain naapurilla herkullisimpien patojen ääressä köllimässä? Vai liekö tuossa meidän talon vieressä nulkhaavat ketut napanneet Onnin?
Edit klo 8.15
Heti kirjoituksen julkaisemisen jälkeen joulun alusaika muuttui paljon paremmaksi. Puhelimeni pirahti ja sain lähteä hakemaan Onnia kotiin n. 500 metrin päästä rivitaloalueelta. Kiitos Onnin kaulapannassa olevan puhelinnumeroni Onni pääsi jouluksi kotiin!
Nainen oli luullut, kun oli nähnyt kissan liikkuvan siellä aiemminkin, että se on jonkun entisen asukkaan kissa, joka etsiskelee kotiaan. Onnia oli harjattu ja tehty myös se virhe, että sitä oli ruokittu. Sinnehän se oli jäänyt nurkkiin majailemaan, vaikka naisella on ennestään neljä kissaa. Naisen sanoja lainatakseni Onnin oli napannut hieman toisenlainen kettu!
Nainen lupasi jatkossa olla ruokkimatta Onnia, koska tietää nyt, että sillä on koti ihan lähellä. Kiitokseksi ilmoittamisesta annoin kissanruokapurkin, jonka hätäisesti matkaan lähtiessäni nappasin.
Onni oli hieman säikkynä muista kissoista ja vieraasta paikasta. Se oli sylissäni jännittyneenä ja silmät epäluuloisesti vieraita kissoja pälyillen. Nyt se nukkuu tyytyväisenä kotona. Meidän sängyssä. No, tämän kerran.
Tarinaa kansallis- ja varsinkin meidän aarteesta Halista, syntyjään saksalaisesta Hilda-flattineidistä ja löytölapsi Onni-kissasta. Juttuja myös erästelystä, kalareissuista, mökkeilystä ja luonnosta. Hetken huumassa asiaa myös aiheiden vierestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!