Hali lähti reippaana tutkimaan uusia paikkoja, kun vihdoin pääsi irti. Hieman haukun tapaistakin Hali tapaili melkein heti. Liekö oravan tms. haju innostanut avaamaan ääntä.
Isossa kuusikossa oli mukava kulkea, koska sinne ei juurikaan ollut kertynyt lunta. Keskimäärin lunta oli noin saappaan varrellinen, joka pääsääntöisesti kantoi Halin. Joissakin pusikoissa peltoaukeiden vieressä sitä vastoin oli kinostanut lunta melkein nivusiin asti! Siinä sitä rämmittiin hikipäässä kolmeen pekkaan. Hali ei ollut ollenkaan hämääntynyt mukana rytistelevästä seurueesta.
Ainoat tuoreet jäljet mitä metsässä näimme olivat jäniksen, peuran ja oravan. Emme nähneet metsässä yhtään fasaaninjälkiä eikä varsinkaan pihaustakaan fasaanista. Vaikka haulikko ulkoitutuksessa olikin, niin emme kyllä olleet erityisessä uskossa fasaanipaistin saamisen suhteen. Toiveissa kyllä oli, että Hali olisi jonkun haukun saanut aikaiseksi, mutta vaikka Hali irtosi hienosti hakuun ja teki töitä, niin se ei silti löytänyt mitään haukuttavaa.
Makkaratulien jälkeen palailimme pienen kierroksen kautta autolle, jonka olimme jättäneet Villen työkaverin veljen konehallin eteen. Hali oli loppumatkan taas kiinni. Autolle saavuttua huomasimme sen vieressä linnun jäljet. Fasaanihan se siinä oli aivan tuoreeltaan tepustellut. Hali jäljesti innoissaan jäljen päähän asti. Mutta sieltä ei löytynyt fasaania. Se oli lennähtänyt jo tiehensä.
Villen makkaratulet repuissa koko matkan kannetuista haloista.
Timon kaffetulet jollakin englannin armeijan keittimellä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!