Siinä missä sää on hellinyt edellisiä vieraita aina täällä käydessään, niin siskoni perheelle on tarjoiltu erittäin vaihtelevaa keliä. Muistan yhdenkin kerran kun paistelimme nuotiolettuja sateenvarjojen alla, kun sattui juuri iskemään pieni kuuro. Keli ei pettänyt tälläkään vierailulla. Hetkittäin aurinkoista, mutta suurimmaksi osaksi epävakaista ja jopa myrskyä. Onneksi myrsky oli kovin lyhytaikainen mökin päällä eikä vaurioita tullut, vaikka hetken näytti siltä, että autot saattavat jäädä mahdollisesti kaatuneiden puiden alle. Muunmuassa Saarijärvellä myrsky oli reuhannut kovasti.
Neljää koiraa oli lähes mahdotonta pitää silmällä. Myrskyn jälkeisenä aamuna Cindy häipyi vieden mennessään myös Otson ja Halin. Huudoista huolimatta koirat eivät tulleet. Lähdin Jasminin (8 v.) kanssa naapuriin. Sieltä löytyikin Cindy tyytyväisenä rapsuteltavana... Pennut olivat kuulemma kirmanneet edemmäksi. Seuraava naapuri oli nähnyt kolmikon pihatiellään, jonne Cindy oli ilmeisesti kaksikon hylännyt. Lähdimme suota pitkin takaisin, kun kuulimme Halin haukun. Pennut oli tulleet takaisin ensimmäiselle naapurille, josta Ville oli käynyt korjaamassa ne kotio. Oli sen verran lämmin aamu, että Otso oli aivan läkähdyksissään, mutta Hali näytti siltä, että voisi heittää vielä toisen lenkin, mutta puolet kovemmalla vauhdilla. Naapurikäynnillä saimme kuulla myös, että myrsky oli kuitenkin katkonut illalla sähköt. Ei me vaan taas mitään tiedetty, kaikki toimi normaalisti. ;)
Otso oli kovasti kiinnostunut Hildasta, jolla taitaa olla juoksun parhaimmat ajat käsillä. Luotimme melko paljon siihen, että tammikuun puolessa välissä syntynyt Otso ei ole vielä sukukypsä. Ainakin se vielä pissaa kuin tytöt... Välillä se kyllä yritti nousta Hildan selkään, mutta yleensä väärältä eli pääpuolelta. No, rakkauslapsien syntyessä meillä on ensivuoden syksynä metsästyskoira erittäin mielenkiintoisesta yhdistelmästä...
Hali on käynyt aina välillä treffailemassa naapurin karjalankarhukoiran pentua (n. 12 vkon ikäinen). Ensimmäinen Halia nuorempi kontakti, ja Hali ei tykkää yhtään.
Otso ja Hali kävivät yhtenä päivänä Lulua moikkaamassa. Hetken oli pihamaalla vilskettä ja ärinää. Kaikki tämän postauksen kuvat on räpsitty hitaalla kännykällä. Kolmesta pennusta oli mahdoton saada kuvaa, jossa kaikki olisivat näkyneet kokonaisina! Ylimpänä oleva kuva istuvasta nelikosta on suorastaan ihme!
Huristimme yhtenä päivänä Hossaan poropuistoon, kun näytti niin epävakaiselta, että kahden lapsen ja neljän koiran kanssa ei pysty pelkästään neljän seinän sisällä olemaan. Ajomatka puistoon oli n. puolitoista tuntia suunta. Puiston porojen osuus itsessään ei ollut ehkä ajomatkan väärti, varsinkin, kun poroja näkee täällä muutenkin, mutta meillä oli aivan mahtavan hauska road trip!
Eilen alkuillasta kävimme särkillä koirien kanssa patikoimassa. Heittelimme samalla rannoilta uistimia. Muutamia ahvenia tarttui matkaan. Kelit kyllä nyt isosti pyllistivät siskoni perheelle, sillä eilen illalla, kun vieraat olivat 9, 5 h ajomatkan jälkeen kotiutuneet tuli aivan tyven ilta. Ja tämä aamu valkeni aivan tyynenä ja pilvettömänä... Kiitos silti mukavasta seurasta raksut! ♡ Ehkä ensi kerralla päivä paistaa ja helle hellii!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!