Hali-karkulainen paineli pitkin tietä huudoistani välittämättä. Katsoi vaan ikäänkuin nostaakseen keskisormeaan ja paineli naapurin pihamaalle. Tulin hakemaan sisältä Hildaa tarkoituksena lähteä sen kanssa Halia etsimään. Kohta soi ovikello, ja seuraavan kadun täti oli ovella Hali sylissä. Sellainen suloisuus oli kuulemma ilmestynyt heidän pihalle.
Aitaa rukattiin hieman hätäpäisesti, muttei tosiaan Halin pitävästi. Perjantaina Hali oli tehnyt Villeltä karkureissun. Hali oli tullut kuitenkin kotikatumme kääntöpaikalta iloisesti takaisin, kun Ville oli huutanut.
Eilen Hali karkasi pihalta kolme kertaa! Ensimmäinen heti aamusta. Silloin se paineli taas huudoistani huolimatta. Katsoi vaan taakseen ja meni. Tuli kuitenkin kohta luokseni ja ihan innoissaaan takaisin takapihalle. Tämän jälkeen tein koirien kanssa pilvisessä, mutta n. + 24 asteen suht hikisessä kelissä lenkin mummulaan ja takaisin. Ajattelin, että n. 7 km lenkki hillitsisi pennun karkailuhaluja.
Reissun jälkeen Hali otti pikku päikkärit, ja sitten mentiin taas! Olin kokkailemassa ruokaa, kun ovikello soi. Arvasin heti, että Hali on taas palautettavana. Jep, ovella seisoi katumme ensimmäisen talon rouva Hali sylissä. Hali antaa kuulemma onneksi niin nätisti kiinni.
Viritin aidan alle lisää esteitä, mutta aita ei ollut vieläkään Halin pitävä. Illalla Hali onnistui tekemään vielä yhden karkumatkan tullen kutsusta kuitenkin kiltisti takaisin. Nyt aidan alle on viritetty taas kaikki laudat takaisin. Olisiko piha nyt Halin pitävä?
Karkulaisella on hienosti kuitenkin iän saattelemana jo maltti kasvanut. Nyt maltetaan odottaa nätisti ruokakuppia. Hienosti onnistuu, että koirat istuvat vierekkäin odottamassa ruokaa. Ensin lasken Hildan kupin lattialle ja kutsun Hildan syömään. Tämän jälkeen Halin kuppi ja Halille lupa siirtyä kipolle syömään.
Ehkä se tästä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!