Yököttävä tuliainen

Lueskelin vanhoja blogikirjoituksiani kevääseen liittyen. Sieltä silmiini osui tämä kirjoitus maalaiskoirien kaupunkikierroksesta. Kyseessä oli Hildan ja Kallen ensimmäinen reissu mummun ja papan kerrostalo-osakkeeseen. Hilda vierasti silloin kovasti kerrostalon ritiläisiä ulkoportaita ja hissiä. Nykyään Hilda ei ole ritiläportaista enää moksiskaan. Hissillä emme ole ajaneet, kun päätimme reippailla neljänteen kerrokseen kävellen, ja päätös on pitänyt. Hildalla on hassu tapa kulkea portaikossa kohti huoneistojen ovia. Joka tasanteella se yrittää jatkaa suoraan huoneistojen ovelle, eikä ylöspäin portaita. Oikea kerrostasanne ei ole sille vielä(kään) selvinnyt. Vielä hassumpi tapa Hildalla on rappusten kiipeämisen jälkeen kurkistaa kerrostasanteen ikkunasta ulos. Rappuset kiivettyään Hilda pyörähtää ympäri ja kurkistaa ikkunasta ikäänkuin tarkistaakseen, että kuinka korkealle on kiivetty, ja tämä toistuu joka tasanteella ylöspäin mentäessä.

Viime vuoden kevätkirjoituksia lukiessani en voinut kuin kauhistella miten myöhässä kevät on ollut. Vielä 5. huhtikuuta on ollut lunta niin paljon, että moottorikelkkauralta on humpsahtanut hankeen! Lumen seasta pilkistävässä muurahaiskeossa on sentään ollut jo jonkinsortin elämää silloin.

Eilen oli upean keväinen ilma auringonpaisteineen (+ 7 astetta). Tuuli oli melko ikävä, mutta metsänsiimeksessä sitä ei niinkään huomannut. Sen sijaan huomasimme muurahaiskeossa jo reippaimpien heränneen kevääseen.

Luntahan täällä ei ole oikeastaan enää ollenkaan. Joissain hakkuuaukeilla ja taimikoissa vähän, mutta metsä on ollut jo pitkään täysin lumeton. Maassa on, onneksi, vielä routa, niin pääsemme metsäkoneen möyrimän alueen yli kotiovelta metsään. Kun routa pettää, niin täytyisi löytää uudet reitit...

Hilda on kunnostautunut tänä keväänä tuliaisten kiikuttamiseen. Taas se ilmestyi eteeni innokkaana, jotakin suussaan. Tuliainen näytti hippasen huonokuntoiselta, joten en todellakaan halunnut käteen luovutusta, vaan jätä -käskyllä Hilda tiputti tuliaisen jalkojeni juureen...