Voi Kalle...

Viime yö meni hermoja raastavissa parin tunnin pätkissä. Olimme nukkuneet pari tuntia, kun Kalle sai kohtauksen klo 2.30. Mieto kohtaus, mutta pissapyykkiä taas koiran, lattian ja koiran pedin verran keskellä yötä... Kallea jäi ilmeisesti kohtaus jotenkin vaivaamaan, sillä se piti valittavaa vinkunaa ja steppasi makuuhuoneessa edes takas. Meni siis varmasti pari tuntia, kun yritimme samalla nukkua sekä saada Kallea rauhoittumaan päästäen sitä esim. ulos, kun emme muutakaan keksineet. Saimme siis jonkinlaisesta unesta kiinni puoli neljän maissa aamuyöllä.

Joskus puoli kuuden maissa heräsin taas Kallen vinguntaan, ja kävin päästämässä koirat ulos. 

Puoli kahdeksalta havahduin ihmeelliseen ääneen. Ensin ajattelin, että onko Kallelle tulossa jälleen kohtaus ja sen leuat hakkaa, mutta ääni tulikin selkeästi talon ulkopuolelta. Kuulosti ihan siltä kuin tikka nakuttaisi talomme tiiliverhoilua tai räystäslautoja. Ei voi olla totta, kun Kalle oli vihdoin rauhoittunut vinkumasta, niin villit luontokappaleet rupeavat metelöimään!

Taas pari tuntia unta ja sitten mun kännykkä hälyttää. Tuntematon numero, varmaan joku lehtimyyjä!

Yö on siis niin huonosti nukuttu kuin olla saattaa. Olo on kuin koko yön juhlineella... Täytyy sanoa, että nyt on takki aivan tyhjä tähän tilanteeseen. Tämä ei vaan voi enää jatkua näin. Soitin eläinlääkärille ja vaadin rinnakkaislääkityksen aloittamista. Edelleen olivat hieman vastahankaisia vakavien sivuoireiden vuoksi, mutta olin sitä mieltä, että rinnakkaislääkitys aloitetaan. Kallella on nyt maanantai-illalle lääkäriaika, jolloin siltä otetaan veriarvokontrolli sekä kirjoitetaan rinnakkaislääkitysresepti. Jos tuplalääkitys antaisi vielä Kallelle kuitenkin hieman lisäaikaa. Seuraava vaihe tässä sairaudessa valitettavasti taitaa olla eutanasia...

Hilda pitää Kallea hyvänä <3