Tiukasti talvessa kiinni

Nyt pistää kyllä hieman mietityttämään, että mihin kuukausiin maaliskuu oikein kuuluukaan. Käsittääkseni se luetaan jo kevätkuukausiin, vaikka talvihan silloin vielä oikeasti on. Varsinkin meneillään oleva maaliskuu tuntuu jotenkin poikkeuksellisen kylmältä, kuten kaikki sääilmiöt nykyään tuntuvat aina olevan poikkeuksellisen jotakin. Eilen ja tänään pakkanen paukkui aamulla - 23 asteen keväisissä lukemissa, hrr.

Katselin viime vuoden kevätbongailuja, niin 21.3. oli ollut ensimmäinen oikein lämmin kevätpäivä (varjossa + 10 astetta) ja olimme bonganneet jo ensimmäiset pälvet, laulujoutsenet, telkät sekä nokkosperhosen. Vaikka kevät keikkuen tuleekin, niin miten en jaksa uskoa, että ensi viikon torstaina nokkosperhoset olisivat jo heränneet talvipiiloistaan. ;) Talvi tuntuu pitävän olemassaolostaan kiinni kysin ja hampain.

Pakkasista huolimatta olemme tiiviisti rämpineet metsäpolkulenkkiä. Polulla on ollut mukana vieraitakin. Yhtenä päivänä siskoni ja kultainen Cindy ja eilen yksi ystävättäreni. Harmittaa, etten taaskaan muistanut Cindy-lenkille ottaa kameraa. Tuijotellaan sitten tuleen. Eli ohessa kuva makkaranpaistonuotioltamme viime lauantailta, kun teimme Hildan ja Kallen kanssa hiihtoretken aurinkoiselle järven jäälle makkarapaketti, sinappi ja muutama klapi iloisesti repussa keikkuen.

Nuotiomakkara maistui jotenkin extra hyvältä pitkästä aikaa, ja tuleen oli lumoavaa tuijotella. Aurinkokin lämmitti niin keväisesti.