Ensimmäinen haaste maalaiskoirille oli kerrostalon ensimmäiset ulkorappuset, jotka olivat ritilää. Tosi inhat tassun alla. Seuraava haaste oli hissi. Hilda joutui elämänsä toiseen hissikyytiinsä Villen kanssa. Jalat oli koiralla kuulemma hieman tutisseet. Minä kiipesin Kallen kanssa portaat neljänteen kerrokseen, kun ei kaikki viitsitty survoutua pieneen hissiin yhtäaikaa. Olemme muutenkin päättäneet kulkea mummulaan portaista eikä ajaa laiskasti hissillä.
Mummulassa Helmi-kissa (joka ei edelleenkään ole kertaakaan edes vihjaissut haluavansa ulos!) haisteli varovaisesti tulijat. Pujahti jossain vaiheessa Kallen mahan alta ja yritti sohvalta mäjäyttää liian tunkeilevaa Hildaa tassulla kuonoon. Hilda ymmärsi vinkin ja jätti kissan rauhaan.
Maalaiskoirien haasteet jatkuivat, kun lähdimme mummulasta kotimatkalle. Hilda meni rappuset alas hyvin, mutta Kalle, vanha kerrostaloasuja, rupesi sekoilemaan. Se kulki portaat muuten hyvin alas, mutta ennen kerrostasannetta rupesi uikuttamaan ja toppasi. Ihan kuin se ei olisi uskonut, että parin askelman päässä oleva kiiltävä lattia on maata vaan pelkäsi putoavansa johonkin tms. omituista. Taputtelin lattiaa, että Kalle uskaltaa tulla ja näin pääsimme neljä kerrosta alas ja taas ikävien ritilärappusten yli ulos.
Maalaisten city-kierros jatkui ja kävelimme pääkatua pitkin kotiin nieleskellen autojen pöllyttämää tomua. Maalaiskoirat olivat citykelpoiset kävellen hienosti hihnassa. S-kaupan lumettomalta rinteeltä bongasimme ensimmäiset kevään merkit. Keltaiset leskenlehdet!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!