10.9.2012 maalinnunmehtuun aloitusaamuna klo 07.00
Maanantaina reippaana ja innokkaana olimme jo klo 05 metsässä tutustumassa täysiin uusiin alueisiin eli Villen metsästysseuran maihin. Ehkä rahdun hieman liian aikaisin, sillä taivas oli vielä melko tumma. Taivaanrannassa sentään kajasti lupaus aamun sarastuksesta, tähdet ja kuunsirppi olivat väistyneet aamun kajon tieltä.
Aamu oli täydellinen! Lämpötila -1 ja suo rapsui mukavasti jalkojen alla! Lintujakin näkyi, mutta emme olleet niin onnekkaita, että olisimme heti saaneet saalista.
Metsopaistia täällä kuitenkin syötiin, sillä naapuri oli onnistunut kallistamaan metsopojan ja kiikutti meillekin siitä erittäin makoisat maistipalat.
Tänään aamulla sitten jo satoi. Ei voinut enää tarjota kanalinnustajan unelmailmaa. Sinnikkäästi lähdimme metsälle hieman myöhemmin ja onneksemme sadekin lakkasi. Ilma oli kuitenkin sumuinen ja nuhjuinen, elisestä auringonpaisteesta ei ollut tietoakaan.
Osuimme todellisille pyypaikoille sillä törmäsimme pariin poikueeseen ja muutamaan aikuiseen. Meillä ei tietenkään ollut pyypillit mukana... Pyyt vetivätkin ensin pidemmän tikun, mutta sitten tuuri kääntyi.
Hilda pöllytti taidokkaasti pyypoikueen ilmaan saaden melkein yhden jopa kiinni (onneksi kuitenkaan ei)! Tästä pöllytyksestä Ville sai tiputettua yhden oksalla istuneen. Ville lähetti Hildan hakuun ja pyy löytyi tuossa tuokiossa. Vaan sitäpä ei tuotu...
Ville yritti useamman kerran lähettää Hildan hakuun, koska pyy oli hengetön eikä haavakko. Hildapa vaan ei lintua tuonut. Aargh, meinasimme siltä istumalta tehdä Hildasta rukkaset! Mitä tuollaisella koiralla tekee? No, ei sitten yhtään mitään muuta kuin ehkä juurikin ne rukkaset lämmittämään talvipakkasille.
Rukkasten sijasta Ville kuitenkin käveli itse pyylle ja heitti sen Hildalle. Silloin pyy kappastiin suuhun ja rintarinnan Villen kanssa juosten tultiin ampumapaikalle asti ja annettiin ylpeänä saalis Villelle. Palkkioksi sateli runsaat kehut ja sisäelimet.
Kiersimme vielä takaisin paikoille, josta pyyt lähti, josko siellä olisi lisää poikasia. Ei tarvinnut montaa askelta ottaa, kun Ville taas laukaisi.
Hilda istui oma-aloitteisesti laukauksesta ja Ville lähetti sen hakuun. Meillä ei ollut tietoa putosiko pyy vai ei. Riemu oli ylimmillään, kun Hilda ilmestyi näkyviin pyy suussaan! Nouto ei kuitenkaan ollut ihan täydellinen, sillä pyy pudotettiin kolmisen metriä ennen Villeä, mutta huomattava parannus vain hetki sitten tapahtuneeseen noutoon!
Tällainen porukka tepasteli meidän mökin pihassa maalinnunmehtuun aloituspäivänä! Reilun pelin nimissä, näitä ei kuitenkaan ammuttu kuin pelkällä kameralla!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!