Enää ei mene Hilda veljensä kanssa äkkikatsomalta sekaisin; Jannusta on tullut iso poika! Hildan ja Jannun painia oli ihana katsella, niin samanhenkisiä olivat ja aivan sulassa sovussa ilman mitään ärinöitä.
(klikkaamalla saa kollaasin isommaksi)
Pappa (lähes 80 v) pääsi Villen kanssa metsällekin, kun yhtenä iltana naapurista soitettiin apua teeren löytämiseen. Ville oli nauttinut jiggaamansa ja savustamansa kuhan kanssa pari lasillista viiniä, joten pappa lähti (ralli)kuskiksi. Kalle oli löytänyt teeren avohakkuun koneella myllätystä vesikuopasta!
Olemme melko paljon kulkeneet metsällä, mutta meille on tarjoiltu vain vilauksia mahdollisista muista saaliista kuin pyistä. Maanantaina viiden ja puolen tunnin rämpiminen palkittiin pyyllä, jonka Kalle hienosti ajoi, pysähtyi ampumisen ajaksi ja odotti luvan noutaa sekä sen jälkeen toi pyyn Villen käteen.
Kalle toimii hienosti metsällä, mutta harmi, että sitä tuo epilepsia vaivaa. Samaisena yönä Kalle sai kohtauksen klo 3.28. :( Edellisestä kohtauksesta ei nyt ole kuin kolme viikkoa. Samaisena yönä oli myös järkyttävän kova tuuli, sade sekä ukkonen!
Tuuli onkin nyt muutamana päivänä haitannut metsästystä kovasti. Ei kuule yhtään, kun linnut lähtevät ja sitten onkin jo aivan liian myöhäistä enää ampua.
Tänään, keskiviikkona, Ville näki teeren lentävän matalalla taimikolla kohti ja ajatteli teeren lentävän hänen yli, mutta se istuikin mäntyyn 40-50 metrin päähän. Hieman liian kauas haulikkohollilta, mutta kivääriäkään ei voinut kaivaa esiin.
Ville ampui kuitenkin haulikolla ja lintu putosi kieppuen maahan. Se oli kuitenkin jäänyt haavakoksi ja pötkinyt menemään. Sunnuntaina Hilda ajoi pyyn ampumahollille ja toi sen n. 10 metrin päähän... mutta tänään Hilda jäljitti männystä ammutun n. 80 metriä haavakkona juosseen teeren ja toi sen Villen jalkoihin!!!
Hei Kirsi. Minulla on epilepsia-aiheinen blogi koirastani. Tuli mieleeni että tahtoisitko lukea sitä? Laita viestiä: blackblingwhite@gmail.com
VastaaPoista