Eipä montaa päivää mennyt, kun vaihdoimme kaupunkilenkkeilyn metsälenkkeilyyn. Tänään juoksimme tunnin lenkin meidän talolta aukeavassa metsässä.
Mökillä juostessa näimme lenkin varrella lähinnä lintuja pyystä maakotkaan, mutta kuinka ollakkaan heti täällä etelän metsässä juostessa törmäsimme kyyhyn!
Juoksimme rinnakkain metsäautotietä. Villellä oli Hilda remmissa ja mulla Kalle. Kuinka satuinkaan vilkaisemaan maahan ja näin Kallen juoksevan kyyn yli! Itse otin samassa vauhdissa paniikinomaisia hyppyaskelia ja vonguin, että khyyyyyy!!!
Kyy oli yli juostessa pitkänä, ilmeisesti ylittämässä tietä, mutta vetäytyi sykkyrälle, kun pompimme sen yli. Se oli tosi kapea ja lyhyt (n. 20 cm) ja tumma, mutta kyymäinen sahalaitakuvio erottui selkeästi.
Pitäisikö sittenkin yrittää sietää melusaastetta, niin jäisi syyspäiviä paistattelemassa olevat kyyt kohtaamatta!
Tarinaa kansallis- ja varsinkin meidän aarteesta Halista, syntyjään saksalaisesta Hilda-flattineidistä ja löytölapsi Onni-kissasta. Juttuja myös erästelystä, kalareissuista, mökkeilystä ja luonnosta. Hetken huumassa asiaa myös aiheiden vierestä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!