Viime viikko hurahti kaupungissa muuttolaatikoita pakkaillen. Minä ajoin takaisin mökille muuttokuorman kanssa sunnuntaina ja viikon työkomennuksensa vasta sunnuntai-iltana päättänyt Ville huristeli mökille maanantaina. Koirat meillä oli mukana, mutta kissa jäi hoitamaan velvollisuuksiaan mökille. Hieman oli ollut ilmeisesti raskas viikko tallikissana, sillä Onni tuli heti sisään kun tulin ja nukkua porskutti lähes vuorokauden yhtäsoittoa.
Tiistai aamusta lähdimme Halin kanssa puolentoistatunnin metsälenkille ennen mun töihin menoa. Laskimme koiran metsään klo 6.57 ja klo 7.01 tärähti haukku! "Ammattitermein" kyseessä oli löytömahdollisuus ja löytö. Kuulohavainnon perusteella varma havainto kanalinnuista. Harmi vaan, että autonovien paiskomisesta yms. alkuhärdellistä tietoisina linnut eivät jääneet puihin, joten itse haukku oli hyvin lyhyt.
Hali teki työtä hyvällä laukkavauhdilla, mutta hakualue ei ole vielä kovin laaja. Keskimäärin Hali on näkymättömissä ehkä n. 5 minuuttia.
Valitettavasti eilen ei löytynyt enää muuta haukuttavaa. Eilinen reissu oli kuitenkin sen verran mukava, että pitihän se ottaa uusiksi tänään. Olimme liikenteessä jo klo 5.58. Harmiksemme veimme Halin aivan tyhjään maastoon. Ei yhtään löytömahdollisuutta.
Tyhjä maasto kirvoitti Halin häiritsevään myyrätyöskentelyyn. Hieman häiritsevää myyrätyöskentelyä tapahtui jo sunnuntai-iltana 10 h ajomatkan päätteeksi. Hali onnistui mökin pihapiiristä tonkimaan päästäisen kiinni. Päästäinen suussaan Hali juoksi avoimesta mökin ovesta sisälle, vaikka yritin hihkua ei-ei! Näin sieluni silmin miten päästäinen viipottaa pitkin mökin lattiaa, mutta Hali oli pysyvästi rampauttanut vikisevän kaverin. Vedin hanskat käteen ja kiikutin päästäisen ulos toivoen sen elonliekin hiipuvan käsiini. Laitoin yhä elossa olevan päästäisen maahan ja lähdin hakemaan lapiota. Toivoin, että päästäinen olisi tällävälin kuollut, mutta se sitkeästi raahautui etutassuillaan takatassujaan laahaten eteenpäin... Keräsin kaiken tahdonvoimani ja sain kuin sainkin itseni pamauttamaan päästäistä lapiolla. Mietin, että se taisi olla isoin eläin minkä olen tietoisesti tappanut. Jutun kuullessaan Ville huomautti, että olenhan viimeistellyt haavakkolintuja. Ai niin, mutta taitaa tästä olla vielä aika matka metsästäväksi naiseksi...
Päästäisen viimeinen matka...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jätä tassunjälkesi kommentteihin, kiitos! / Leave your paw mark to the comments, thank you!